Auringonkeltaista

Siitä onkin vierähtänyt jo tovi, kun olen viimeeksi helmi- ja korulaatikkooni kurkistanut. Eilen avasin laatikon taas pitkin hampain ja melkein suljin sen saman tien, kunnes eteeni sattuivat nämä auringonkeltaiset simpukkahelmet.

Mitä liene päässäni liikkunut, sillä kohta huomasin jo pujottelevani simpukoita ja vuorikristallisiruja vuorotellen vaijeriin kuin vanhasta muistista ja samalla miettiväni kuumeisesti rannekoruun yhteensopivia korviksia. Jes, jes! Onkohan korujumi jo vihdoin voitettu?

Illan väkerryksen tuloksena siis yhdet riippuvat korvikset sekä rannekoru jo kauan sitten ostetuista auringonkeltaisista simpukoista ja vuorikristallisiruista. Näistä väreistä tulee ihan kesä mieleen!

Mites muiden koruilijoiden kevät on alkanut? Oletteko saaneet uutta puhtia ja hyviä ideoita?

Neulottua: minipalmikkosukat

Pääsiäinen oli ja meni mukavasti kotosalla sateisia säitä pidellessä. Vähän alkoi aika jo käydä pitkäksi monen pyhän takia. Munatkin tuli syötyä jo etukäteen ja alkuperäiset pääsiäissuunnitelmat menivät myttyyn noro-viruksen takia. Pahus! 

Onneksi virikettä löytyi antiikki- ja keräilymessuilta sekä omasta lankakorista. Messut olivat.. no, ei niitä messuiksi voinut kylläkään sanoa. "Myyjäiset" olisi ollut sopivampi sana. Näytteilleasettajia taisi olla kymmenkunta, viisitoista korkeintaan. Olihan siellä houkutuksia pöydät täynnä, mutta hinnat olivat päätähuimaavia. Paatuneelle kotimaisen designlasin-ystävälle houkutus meinasi silti käydä ylivoimaiseksi. Oli Wirkkalaa, Sarpanevaa, Tynelliä, Stilliä, Hopeaa, Franckia, vanhaa Arabiaa, Iittalaa ja Nuutajärveä. Ai että! Harmi, että kotimaista huonekalutuotantoa ei ollut esillä ollenkaan.

Oman lankakorin anti oli kuitenkin sitäkin mukavampi. Pääsiäisen aikana, toisin sanoen eilen, sain valmiiksi nämä minipalmikkosukat. Tosin palmikko on valepalmikkoa, mutta palmikkoa kuitenkin! Söpöt, eikö?

 

Lankana aina uskollinen sukkaystäväni seiskaveikka. 150 gramman kerä riitti mainioisti, olisi voinut varttakin neuloa hieman pidemmälle. Ohjeen kalastin netin syövereistä. Malli on siis viidellä silmukalla jaollinen valepalmikko. Erittäin nopea ja helppo neuloa. Tätä voisi soveltaa myös lapasiin, myssyihin, melkein mihin vain, jonka silmukkamäärä on viidellä jaollinen ja joka neulotaan suljettuna neuleena.

Muuten sukka on malliltaan aivan tavallinen perusvillasukka kaksinkertaisella kantapäällä ja kärjen sädekavennuksilla. Tuli minun jalkaani ainakin sopivat ja hyvin sujahtaa myös kumppareidenkin sisään!

 

Joko puro solisee?

Eilen illalla valmistui Puro batikista keväthuivi itselle, juuri sopivasti näille aurinkoisille kevätpäiville. Malli on lähinnä omasta päästä, helppoa ainaoikein-neuletta. Neuloin huivin ylhäältä alaspäin eli loin kaikki 272 silmukkaa kerralla ja kavensin joka kierroksen alussa ja lopussa yhden silmukan. Tämä tapa on minulle mieluisin, sillä silmukoiden "häviäminen" puikoilta motivoi minua enemmän kuin niiden ainainen lisääminen joka kierroksella.

Lanka on siis Novitan kevään uutuuksia, Puro Batikia. Huivia raidoittamaan käytin vielä lankakorissani pöyrineen mustan Bambun, jolla myös virkkasin huivin reunukset. Numeron viisi pyöröpuikot olivat langoille sopivat, niillä neulominen kävi joutuisasti. Huivi tuntuu pehmeältä ja laskeutuu mukavasti kaulalle. Ainoa miinuspuoli neuleessa on sen raskaus. Batikia neuloessa hartiat ovatkin koetuksella (ainakin minulla, onneksi pyöröillä neulominen helpotti asiaa).

Lankaa kului melkein kaksi kerää, lisäksi 50 g bambukerästä noin puolet. Batik ei ehkä ole lemppariani, mutta mielenkiinnolla odotan miten 100 % akryylilanka kestää käytössä ja millaiseksi neule aikaa myöten muotoutuu. Näiden akryylankojen pesussa ei myöskään saa käyttää huuhteluainetta.

Pä-pä-pääsiäinen

Pääsiäinen on ollut aina minusta aivan ihana juhla, oikea kevään juhla. Pääsiäisen aikaan näkee jo lumien sulavan ja muuttolinnut alkavat saapua. Olen ollut viimevuosina hieman laiska pääsiäiskoristelija, mutta tänä vuonna sain sentään pöytään keväiset kynttilät sekä muutaman tipun ja ovea koristamaan pääsiäiskranssin.

Ihanainen Anna oli jälleen kerran tehnyt jotain niin valtavan söpöä, että oli ihan pakko hieman apinoida ideaa. Kerrankin nyt myös omaa ulko-oveani koristaa pirteä kranssi.

Kranssin pohjana käytin vanhaa koivukranssia, koristeina tipuja, höyheniä sekä keltaista tekokukkaa (en nyt satu tietämään mitä lajia kukka on, mutta keltaisen värinsä puolesta sopii vallan mainiosti pääsiäskranssiini). Koristeet kiinnitin löyhästi, joten kranssin voi myös "riisua" puhtaaksi ja käyttää uudestaan vaikkapa syksyllä tai jouluna.

 

Olohuoneen pöydälle rakensin asetelman pirteän värisistä kynttilöistä, koivun oksista, tipuista sekä höyhenistä. Lisänä soma lasinen pupu, jonka sisälle piilotin ruohomunia. Lautanen aivan sävy sävyyn on Iittalan Origoa. Muistakaahan huolehtia myös paloturvallisuudesta näitä asetelmia rakentaessa, itse en suinkaan aio poltella kynttilöitä kuivien risujen keskellä, vaan kynttilät palavat ihan omilla lautasillaan kaukana helposti syttyvistä materiaaleista.

 

Aurinkoista pääsiäisen aikaa!

Beautiful Blogger Award sekä muita höpinöitä

Kiitoksia ihanaiselle Annalle, joka halusi muistaa minua tällä ihanalla tunnustuksella. Päiväni parantui hetkessä! Tämän tunnustuksen myötä myös puikkoni kilisevät ja ompelukone surraa tuplateholla. Inspiraatio on siis syttynyt!

Ja onhan sanomattakin selvää, että tällainen tunnustus tulee jakaa myös eteenpäin. Niinpä seitsemän seuraavaa Beautiful Blogger Awardin saajaa ovat:

• Miia-Rebekka
• Siina*k knits
• Sparkling Ink
• pudonnut silmukka
• Brísingamen
• Sisäinen villapaita
• JaanaMaa

On sitä myös käsityörintamallakin hieman tapahtunut. Puikoilla kilisee nimittäin tällainen ihanuus. Tulossa on keväthuivi itselle, lankana Novitan Puro Batik ja musta Bambu. Bambua yritän kulutella pois, onhan se pyörinyt varastoissa jo toista vuotta.

Batik on ihan mukavan tuntuista, tosin aika raskaanoloista neuloa. Painoa työlle tulee neulomisen edetessä ihan mukavasti, joten hartiat joutuvat koetukselle. Langan akryylisyys ei nyt niin haittaa, mutta tuskin ostan enää toista kertaa. On ne luonnonmateriaalit kuitenkin ihan toista.. Paljon hengittävämpiä sekä kestävät enemmän kulutusta.

Maanantain mietteitä

Ulkona sataa märkiä tiskirättejä. Ja mieli on sen mukainen; harmaa ja aikaansaamaton. Viikonloppukin hurahti ohi liian nopeasti. Suunnittelin ompelevani, mutta jotenkin sekin vain unohtui. Inspis on kadonnut, se on ollut kadoksissa koko talven ajan. Se on harmi, sillä nyt minulla olisi aikaa tehdä jotakin mieleistä.

Aloitin uuden huivin vironvillasta. Malli on sama "vanha", nopea neulottava ja kaunis. Lankakin miellyttää. Minulla olisi tuota vihreää vironvillaa vielä 130 g. Mihinhän se riittäisi? En uskalla aloittaa siitä mitään, sillä pelkään sen loppuvan kesken. Toisaalta, lankaa on kehuttu riittoisaksi.. Onko kenelläkään hyvää vinkkiä, mihin se riittäisi?

Inspistä yrityn elvyttää mm. näillä kirjoilla viikonlopun aikana. Vanhasta uutta ei oikein napannut, Kauniit neuleklassikot olikin sitten ihan toinen juttu! Ehkä se siitä, pikkuhiljaa, kevään myötä.

Eettisiä valintoja - onko niitä?

Katsoin eilen maikkarin 45 minuuttia ohjelman, jossa käsiteltiin Turkin farkkubisnestä. Kuten jo ohjelman mainostekstikin (farkuista maksetaan hengellä) antaa ymmärtää, kyseessä ei ollut mikään "kevyt" katsaus farkkujen valmistuksen saloihin.

Vuosi sitten Turkissa kiellettiin farkkujen haalistamisessa käytetty hyvin suosittu ja halpa menetelmä, hiekkapuhallus. Hiekkapuhalluksen avulla farkuista saadaan hyvin kulutetun näköiset. Hiekkapuhallus on kuitenkin tekstiilityöläisten terveydelle erittäin haitallista ja monet työläiset menettävät henkensä hiekkapuhalluksesta aiheutuneen pölykeuhkotaudin vuoksi. EU:n alueella hiekkapuhallus on ollut kiellettyä, mutta Turkissa se kiellettiin vasta vuosi sitten. Hiekkapuhallusta ohjelmaan mukaan käytettiin esimerkiksi Levi's Strauss:n ja monien muiden merkkifarkkujen valmistuksessa.

Hiekkapuhalluksesta johtuva pölykeuhkotauti on hitaasti etenevä salakavala sairaus, johon ei ole parannuskeinoa. Taudissa kivipölyn ärsytyksestä aiheutuva sidekudos täyttää keuhkot niin, että lopulta hengittäminen ei enää onnistu. Ohjelmassa arviotiin, että ainakin 15 000 turkkilaista tekstiilityöläistä työskenteli hiekkapuhalluksen parissa ja heistä noin 5 000 on vaarassa sairastua. Kuolemia on viranomaisten tietoon tullut 44, monet heistä olivat alle 30 vuotiaita. Kuolleiden ja sairastuneiden lukumäärästä tosin ei ole tarkkaa tietoa, mutta niiden arvioidaan kasvavan, sillä monissa pienemmissä farkkupajoissa hiekkapuhallusmenetelmää jatketaan kielloista huolimatta. Lisäksi pölykeuhkotauti etenee hitaasti ja monet sairastuneet menevät lääkäriin vasta vaikeimpien oireiden ilmaannuttua.

Ohjelmassa nostettiin myös esille muutama muukin farkkujen käsittelyssä käytettävä, hieman kyseenalainen menetelmä. Hiekkapuhalluksen ohella tällaisia menetelmiä olivat kloorivalkaisu, kivipesu sekä erilaiset värjäysmenetelmät. Kloorivalkaisu on erittäin kuorimittavaa ympäristölle sekä monet työntekijät altistuvat vaarallisille kemikaaleille. Myös kivipesu hohkakiviä käyttäen voi aiheuttaa työntekijöille kivipölystä aiheutuvia hengitysvaikeuksia. Lisäksi kivipesussa käytetään erittäin paljon vettä sekä menetelmässä syntyy paljon jätettä. Voimakkaat värjäysmenetelmät ovat myös haitallisia ympäristölle sekä työntekijöille.

Kuva: www.reilukauppa.fi

Ohjelma pisti minut ajattelemaan omia kulutustottumuksiani sekä eettisyyttä yleisesti tekstiilien valmistuksen saralla. Jäin pohtimaan, mitkä materiaalit ovat eettisiä ja vaativat vähiten prosessointia ja kuormittavia valmistusvaiheita. Tarkoitukseni ei ole paasata teille, miten tulisi kuluttaa ja mitä tuotteita tai materiaaleja tulisi suosia, sillä jokainen tekee omat valintansa. Ohjelma vaan sattui koskettamaan minua ja haluan ainakin itse pistää syyniin käyttämieni materiaalien ja joidenkin tuotteiden valmistusprosessien eettisyyden. Pohdintojen tueksi kaivelin hieman lisää informaatiota eri materiaaleista ja haluan esitellä teille niistä muutamia. Monet niistä ovat varmaankin teille hyvin tuttuja. Suosi käsitöissäsi vaikka näitä!

• Pellava ja nokkonen. Pellava on hyvän kestävyytensä vuoksi erinomainen materiaali. Pellava kasvaa karussakin maaperässä eikä vaadi monien muiden kasvien tapaan kovia torjunta-aineita tai lannoitteita. Pellavaa, nokkosta ja hamppua yhdisteleviä vaatteita valmistaa ainakin tämä suomalainen yritys.
• Yllättäen tekokuitu voi olla myös ekologista. Tämä tuli minulle yllätyksenä, mutta vihreatvaatteet.com sivuston mukaan tekokuitu on mainettaa parempi. Sivustolla kerrotaan, että usein luonnonkuitujen ja tekokuitujen ympäristörasituksen vertailussa otetaan huomioon vain pelkkä raaka-aine, jolloin ei saada kattavaa kuvaa niiden ekologisesta selkärepusta. Jotta päästään totuudenmukaisempaan tulokseen, tulee ottaa huomioon vaatteen koko elinkaari. Tekokuituja on herjattu jo pitkään, koska niitä valmistetaan usein öljystä. Tämä asia onkin eittämättä pitkä miinus tekokuiduille, muttei koko totuus. Tekokuitujen valmistus tapahtuu suljetussa ketjussa, jolloin käytetyt kemikaalit pystytään tehokkaasti ottamaan talteen ja käyttämään uudelleen. Tekokuidut ovat luonnonkuituja kestävämpiä ja pitkäikäisempiä ja siinä mielessä ekologisempia. Lisäksi ne tarvitsevat vähemmän pesua, jolloin tekokuituisen vaatteen käyttö kuluttaa vähemmän energiaa kuin luonnonkuituisen. Tekokuitu ei tosin maadu ja tällöin tekokuituisen vaatteen suunnittelu ja käyttö tulisi olla pitkäikäistä. Lisäksi tekokuituisten materiaalien kierrätystä olisi lisättävä huomattavasti, jotta siitä voitaisiin puhua eettisenä materiaalina. En suoralta kädeltä voi sanoa, kannattaako tekokuitua suosia vai ei, mutta tässä on ainakin ajattelemisen aihetta!
  
• Kotimainen villa. Villan valmistus lopputuotteeksi vie vähän energiaa ja villa on lämmin sekä maatuva materiaali. Suomessa lampaiden kasvatus ja keritseminen kuormittaa hyvin vähän ympäristöä ja on suhteellisen eettistä, samaa ei voi sanoa ulkomaalaisista suurista lammasfarmeista (kuten olemme viimeaikoina saaneet mediasta kuulla).
• Puuvilla onkin sitten hieman kinkkisempi juttu. Luomupuuvilla saa hyvät pisteet minulta, mutta myös luomupuuvillan viljely tarvitsee paljon vettä. Puuvilla on hyvin altis kasvitaudeille ja käytetyt torjunta-aineet kuormittavat ympäristöä. Toisaalta ilman torjunta-aineita viljellyn puuvillan satomäärä voi jäädä huonona vuonna erittäin pieneksi ja tämäkin kuormittaa osaltaan ympäristöä.
• Bambu sekä muut luonnon kasvit, kuten hamppu ovat hyviä materiaaleja myös. Tosin bambukuidun valmistaminen vaatteeksi syö paljon energiaa ja hampun viljely on monissa maissa kielletty, sillä se rinnastetaan poltettavaan hamppuun.
• Ns. "muovipullokuidut" tai PET-kuidut valmistetaan kierrätetyistä muovipulloista. Sinänsä hyvä idea, mutta kuitujen kestävyys on huono. Kuidut prosessoidaan mekaanisesti, joten kuitujen kestävyys ei ole luonnonkuitujen luokkaa ja valmiiden vaatteiden kestävyys ei yllä muiden kuitujen tasolle. Kuidut eivät myöskään maadu.

Kuva: www.reilukauppa.fi

Tämän postauksen lähteinä käytin tätä sivustoa. Voin lämpimästi suositella jokaiselle tutustumista sivustoon, sillä sain sieltä monta hyvää vinkkiä. Jos kiinnostuit eettisistä kankaista, materiaaleista tai valmiista tuotteista, vilkaisepas vaikka nämä linkit:

• www.maaemo.fi
• eettisiä materiaaleja ja kankaita
  

• www.greenfibres.com
• eettisesti tuotettuja valmiita vaatteita sekä kankaita

• www.myllymuksut.com
• lastenvaatteita, äityistarvikkeita sekä bambu-, hamppu- ja luomukankaita

• ww.yalo.fi
• eettisesti ja ekologisesti valmistettuja vaatteita naisille, miehille sekä lapsille. Lisäksi myynnissä myös koruja ja laukkuja

Eettinen kuluttaminen ja eettisten materiaalien käyttö on todella kinkkinen juttu. Yksittäisellä kuluttajalla on hyvin vähän vaikutusvaltaa maailman (massa)markkinoilla. Nykyinen kertakäyttökulttuuri lisää vettä myllyyn ja yhä harva tulee edes ajatelleeksi materiaalin tai ostamansa tuotteen eettisyyttä. Halpatuonti ja massamarkkinat lisäävät yhä vain kulutusta, vaikka samalla hehkutetaan kierrätettävyydestä ja ekologisuudesta. Myöskään yksittäisen kuluttajan ostoboikotilla on hyvin vähän merkitystä, ellei boikottiin liity muutama tuhat kuluttajaa lisää. Mikä on sitten se kultainen keskitie?! Miten voi vaikuttaa asioihin, jos lainsäädännölläkään ei tunnu ainakaan osassa Turkin farkkupajoissa olevan mitään merkitystä? (tulipas sanottua kärkkäästi, mutta ymmärtänette idean..) Itse kuluttajana on välillä todella vaikeiden valintojen edessä kun kahdesta "pahasta" tulisi valita "vähemmän pahempi". Olenkin itse ainakin yrittänyt siirtyä kertakäyttöisistä tuotteista kotimaisiin ja pitkäikäisempiin tuotteisiin. Lisäksi kierrättäminen ja ekologisten materiaalien valitseminen parantaa hieman omaatuntoa, mutta mielestäni on pirun hankalaa olla "eettinen ja ekologinen kuluttaja".

Herättikö tämä lukijoissa ajatuksia?