Kujeiluja

Auringonkeltaista

2010-04-15T10:06:00.000+03:00

Siitä onkin vierähtänyt jo tovi, kun olen viimeeksi helmi- ja korulaatikkooni kurkistanut. Eilen avasin laatikon taas pitkin hampain ja melkein suljin sen saman tien, kunnes eteeni sattuivat nämä auringonkeltaiset simpukkahelmet.

Mitä liene päässäni liikkunut, sillä kohta huomasin jo pujottelevani simpukoita ja vuorikristallisiruja vuorotellen vaijeriin kuin vanhasta muistista ja samalla miettiväni kuumeisesti rannekoruun yhteensopivia korviksia. Jes, jes! Onkohan korujumi jo vihdoin voitettu?

Illan väkerryksen tuloksena siis yhdet riippuvat korvikset sekä rannekoru jo kauan sitten ostetuista auringonkeltaisista simpukoista ja vuorikristallisiruista. Näistä väreistä tulee ihan kesä mieleen!

Mites muiden koruilijoiden kevät on alkanut? Oletteko saaneet uutta puhtia ja hyviä ideoita?

Neulottua: minipalmikkosukat

2010-04-06T12:20:00.002+03:00

Pääsiäinen oli ja meni mukavasti kotosalla sateisia säitä pidellessä. Vähän alkoi aika jo käydä pitkäksi monen pyhän takia. Munatkin tuli syötyä jo etukäteen ja alkuperäiset pääsiäissuunnitelmat menivät myttyyn noro-viruksen takia. Pahus!

Onneksi virikettä löytyi antiikki- ja keräilymessuilta sekä omasta lankakorista. Messut olivat.. no, ei niitä messuiksi voinut kylläkään sanoa. "Myyjäiset" olisi ollut sopivampi sana. Näytteilleasettajia taisi olla kymmenkunta, viisitoista korkeintaan. Olihan siellä houkutuksia pöydät täynnä, mutta hinnat olivat päätähuimaavia. Paatuneelle kotimaisen designlasin-ystävälle houkutus meinasi silti käydä ylivoimaiseksi. Oli Wirkkalaa, Sarpanevaa, Tynelliä, Stilliä, Hopeaa, Franckia, vanhaa Arabiaa, Iittalaa ja Nuutajärveä. Ai että! Harmi, että kotimaista huonekalutuotantoa ei ollut esillä ollenkaan.

Oman lankakorin anti oli kuitenkin sitäkin mukavampi. Pääsiäisen aikana, toisin sanoen eilen, sain valmiiksi nämä minipalmikkosukat. Tosin palmikko on valepalmikkoa, mutta palmikkoa kuitenkin! Söpöt, eikö?

Lankana aina uskollinen sukkaystäväni seiskaveikka. 150 gramman kerä riitti mainioisti, olisi voinut varttakin neuloa hieman pidemmälle. Ohjeen kalastin netin syövereistä. Malli on siis viidellä silmukalla jaollinen valepalmikko. Erittäin nopea ja helppo neuloa. Tätä voisi soveltaa myös lapasiin, myssyihin, melkein mihin vain, jonka silmukkamäärä on viidellä jaollinen ja joka neulotaan suljettuna neuleena.

Muuten sukka on malliltaan aivan tavallinen perusvillasukka kaksinkertaisella kantapäällä ja kärjen sädekavennuksilla. Tuli minun jalkaani ainakin sopivat ja hyvin sujahtaa myös kumppareidenkin sisään!

Joko puro solisee?

2010-04-01T14:52:00.001+03:00

Eilen illalla valmistui Puro batikista keväthuivi itselle, juuri sopivasti näille aurinkoisille kevätpäiville. Malli on lähinnä omasta päästä, helppoa ainaoikein-neuletta. Neuloin huivin ylhäältä alaspäin eli loin kaikki 272 silmukkaa kerralla ja kavensin joka kierroksen alussa ja lopussa yhden silmukan. Tämä tapa on minulle mieluisin, sillä silmukoiden "häviäminen" puikoilta motivoi minua enemmän kuin niiden ainainen lisääminen joka kierroksella.

Lanka on siis Novitan kevään uutuuksia, Puro Batikia. Huivia raidoittamaan käytin vielä lankakorissani pöyrineen mustan Bambun, jolla myös virkkasin huivin reunukset. Numeron viisi pyöröpuikot olivat langoille sopivat, niillä neulominen kävi joutuisasti. Huivi tuntuu pehmeältä ja laskeutuu mukavasti kaulalle. Ainoa miinuspuoli neuleessa on sen raskaus. Batikia neuloessa hartiat ovatkin koetuksella (ainakin minulla, onneksi pyöröillä neulominen helpotti asiaa).

Lankaa kului melkein kaksi kerää, lisäksi 50 g bambukerästä noin puolet. Batik ei ehkä ole lemppariani, mutta mielenkiinnolla odotan miten 100 % akryylilanka kestää käytössä ja millaiseksi neule aikaa myöten muotoutuu. Näiden akryylankojen pesussa ei myöskään saa käyttää huuhteluainetta.

Pä-pä-pääsiäinen

2010-03-30T19:32:00.002+03:00

Pääsiäinen on ollut aina minusta aivan ihana juhla, oikea kevään juhla. Pääsiäisen aikaan näkee jo lumien sulavan ja muuttolinnut alkavat saapua. Olen ollut viimevuosina hieman laiska pääsiäiskoristelija, mutta tänä vuonna sain sentään pöytään keväiset kynttilät sekä muutaman tipun ja ovea koristamaan pääsiäiskranssin.

Ihanainen Anna oli jälleen kerran tehnyt jotain niin valtavan söpöä, että oli ihan pakko hieman apinoida ideaa. Kerrankin nyt myös omaa ulko-oveani koristaa pirteä kranssi.

Kranssin pohjana käytin vanhaa koivukranssia, koristeina tipuja, höyheniä sekä keltaista tekokukkaa (en nyt satu tietämään mitä lajia kukka on, mutta keltaisen värinsä puolesta sopii vallan mainiosti pääsiäskranssiini). Koristeet kiinnitin löyhästi, joten kranssin voi myös "riisua" puhtaaksi ja käyttää uudestaan vaikkapa syksyllä tai jouluna.

Olohuoneen pöydälle rakensin asetelman pirteän värisistä kynttilöistä, koivun oksista, tipuista sekä höyhenistä. Lisänä soma lasinen pupu, jonka sisälle piilotin ruohomunia. Lautanen aivan sävy sävyyn on Iittalan Origoa. Muistakaahan huolehtia myös paloturvallisuudesta näitä asetelmia rakentaessa, itse en suinkaan aio poltella kynttilöitä kuivien risujen keskellä, vaan kynttilät palavat ihan omilla lautasillaan kaukana helposti syttyvistä materiaaleista.

Aurinkoista pääsiäisen aikaa!

Beautiful Blogger Award sekä muita höpinöitä

2010-03-25T18:30:00.000+02:00

Kiitoksia ihanaiselle Annalle, joka halusi muistaa minua tällä ihanalla tunnustuksella. Päiväni parantui hetkessä! Tämän tunnustuksen myötä myös puikkoni kilisevät ja ompelukone surraa tuplateholla. Inspiraatio on siis syttynyt!

Ja onhan sanomattakin selvää, että tällainen tunnustus tulee jakaa myös eteenpäin. Niinpä seitsemän seuraavaa Beautiful Blogger Awardin saajaa ovat:

On sitä myös käsityörintamallakin hieman tapahtunut. Puikoilla kilisee nimittäin tällainen ihanuus. Tulossa on keväthuivi itselle, lankana Novitan Puro Batik ja musta Bambu. Bambua yritän kulutella pois, onhan se pyörinyt varastoissa jo toista vuotta.

Batik on ihan mukavan tuntuista, tosin aika raskaanoloista neuloa. Painoa työlle tulee neulomisen edetessä ihan mukavasti, joten hartiat joutuvat koetukselle. Langan akryylisyys ei nyt niin haittaa, mutta tuskin ostan enää toista kertaa. On ne luonnonmateriaalit kuitenkin ihan toista.. Paljon hengittävämpiä sekä kestävät enemmän kulutusta.

Maanantain mietteitä

2010-03-01T13:23:00.005+02:00

Ulkona sataa märkiä tiskirättejä. Ja mieli on sen mukainen; harmaa ja aikaansaamaton. Viikonloppukin hurahti ohi liian nopeasti. Suunnittelin ompelevani, mutta jotenkin sekin vain unohtui. Inspis on kadonnut, se on ollut kadoksissa koko talven ajan. Se on harmi, sillä nyt minulla olisi aikaa tehdä jotakin mieleistä.

Aloitin uuden huivin vironvillasta. Malli on sama "vanha", nopea neulottava ja kaunis. Lankakin miellyttää. Minulla olisi tuota vihreää vironvillaa vielä 130 g. Mihinhän se riittäisi? En uskalla aloittaa siitä mitään, sillä pelkään sen loppuvan kesken. Toisaalta, lankaa on kehuttu riittoisaksi.. Onko kenelläkään hyvää vinkkiä, mihin se riittäisi?

Inspistä yrityn elvyttää mm. näillä kirjoilla viikonlopun aikana. Vanhasta uutta ei oikein napannut, Kauniit neuleklassikot olikin sitten ihan toinen juttu! Ehkä se siitä, pikkuhiljaa, kevään myötä.

Eettisiä valintoja - onko niitä?

2010-02-25T15:41:00.008+02:00

Katsoin eilen maikkarin 45 minuuttia ohjelman, jossa käsiteltiin Turkin farkkubisnestä. Kuten jo ohjelman mainostekstikin (farkuista maksetaan hengellä) antaa ymmärtää, kyseessä ei ollut mikään "kevyt" katsaus farkkujen valmistuksen saloihin.

Vuosi sitten Turkissa kiellettiin farkkujen haalistamisessa käytetty hyvin suosittu ja halpa menetelmä, hiekkapuhallus. Hiekkapuhalluksen avulla farkuista saadaan hyvin kulutetun näköiset. Hiekkapuhallus on kuitenkin tekstiilityöläisten terveydelle erittäin haitallista ja monet työläiset menettävät henkensä hiekkapuhalluksesta aiheutuneen pölykeuhkotaudin vuoksi. EU:n alueella hiekkapuhallus on ollut kiellettyä, mutta Turkissa se kiellettiin vasta vuosi sitten. Hiekkapuhallusta ohjelmaan mukaan käytettiin esimerkiksi Levi's Strauss:n ja monien muiden merkkifarkkujen valmistuksessa.

Hiekkapuhalluksesta johtuva pölykeuhkotauti on hitaasti etenevä salakavala sairaus, johon ei ole parannuskeinoa. Taudissa kivipölyn ärsytyksestä aiheutuva sidekudos täyttää keuhkot niin, että lopulta hengittäminen ei enää onnistu. Ohjelmassa arviotiin, että ainakin 15 000 turkkilaista tekstiilityöläistä työskenteli hiekkapuhalluksen parissa ja heistä noin 5 000 on vaarassa sairastua. Kuolemia on viranomaisten tietoon tullut 44, monet heistä olivat alle 30 vuotiaita. Kuolleiden ja sairastuneiden lukumäärästä tosin ei ole tarkkaa tietoa, mutta niiden arvioidaan kasvavan, sillä monissa pienemmissä farkkupajoissa hiekkapuhallusmenetelmää jatketaan kielloista huolimatta. Lisäksi pölykeuhkotauti etenee hitaasti ja monet sairastuneet menevät lääkäriin vasta vaikeimpien oireiden ilmaannuttua.

Ohjelmassa nostettiin myös esille muutama muukin farkkujen käsittelyssä käytettävä, hieman kyseenalainen menetelmä. Hiekkapuhalluksen ohella tällaisia menetelmiä olivat kloorivalkaisu, kivipesu sekä erilaiset värjäysmenetelmät. Kloorivalkaisu on erittäin kuorimittavaa ympäristölle sekä monet työntekijät altistuvat vaarallisille kemikaaleille. Myös kivipesu hohkakiviä käyttäen voi aiheuttaa työntekijöille kivipölystä aiheutuvia hengitysvaikeuksia. Lisäksi kivipesussa käytetään erittäin paljon vettä sekä menetelmässä syntyy paljon jätettä. Voimakkaat värjäysmenetelmät ovat myös haitallisia ympäristölle sekä työntekijöille.

Kuva: www.reilukauppa.fi

Ohjelma pisti minut ajattelemaan omia kulutustottumuksiani sekä eettisyyttä yleisesti tekstiilien valmistuksen saralla. Jäin pohtimaan, mitkä materiaalit ovat eettisiä ja vaativat vähiten prosessointia ja kuormittavia valmistusvaiheita. Tarkoitukseni ei ole paasata teille, miten tulisi kuluttaa ja mitä tuotteita tai materiaaleja tulisi suosia, sillä jokainen tekee omat valintansa. Ohjelma vaan sattui koskettamaan minua ja haluan ainakin itse pistää syyniin käyttämieni materiaalien ja joidenkin tuotteiden valmistusprosessien eettisyyden. Pohdintojen tueksi kaivelin hieman lisää informaatiota eri materiaaleista ja haluan esitellä teille niistä muutamia. Monet niistä ovat varmaankin teille hyvin tuttuja. Suosi käsitöissäsi vaikka näitä!

Pellava ja nokkonen. Pellava on hyvän kestävyytensä vuoksi erinomainen materiaali. Pellava kasvaa karussakin maaperässä eikä vaadi monien muiden kasvien tapaan kovia torjunta-aineita tai lannoitteita. Pellavaa, nokkosta ja hamppua yhdisteleviä vaatteita valmistaa ainakin tämä suomalainen yritys.
Yllättäen tekokuitu voi olla myös ekologista. Tämä tuli minulle yllätyksenä, mutta vihreatvaatteet.com sivuston mukaan tekokuitu on mainettaa parempi. Sivustolla kerrotaan, että usein luonnonkuitujen ja tekokuitujen ympäristörasituksen vertailussa otetaan huomioon vain pelkkä raaka-aine, jolloin ei saada kattavaa kuvaa niiden ekologisesta selkärepusta. Jotta päästään totuudenmukaisempaan tulokseen, tulee ottaa huomioon vaatteen koko elinkaari. Tekokuituja on herjattu jo pitkään, koska niitä valmistetaan usein öljystä. Tämä asia onkin eittämättä pitkä miinus tekokuiduille, muttei koko totuus. Tekokuitujen valmistus tapahtuu suljetussa ketjussa, jolloin käytetyt kemikaalit pystytään tehokkaasti ottamaan talteen ja käyttämään uudelleen. Tekokuidut ovat luonnonkuituja kestävämpiä ja pitkäikäisempiä ja siinä mielessä ekologisempia. Lisäksi ne tarvitsevat vähemmän pesua, jolloin tekokuituisen vaatteen käyttö kuluttaa vähemmän energiaa kuin luonnonkuituisen. Tekokuitu ei tosin maadu ja tällöin tekokuituisen vaatteen suunnittelu ja käyttö tulisi olla pitkäikäistä. Lisäksi tekokuituisten materiaalien kierrätystä olisi lisättävä huomattavasti, jotta siitä voitaisiin puhua eettisenä materiaalina. En suoralta kädeltä voi sanoa, kannattaako tekokuitua suosia vai ei, mutta tässä on ainakin ajattelemisen aihetta!
Kotimainen villa. Villan valmistus lopputuotteeksi vie vähän energiaa ja villa on lämmin sekä maatuva materiaali. Suomessa lampaiden kasvatus ja keritseminen kuormittaa hyvin vähän ympäristöä ja on suhteellisen eettistä, samaa ei voi sanoa ulkomaalaisista suurista lammasfarmeista (kuten olemme viimeaikoina saaneet mediasta kuulla).
Puuvilla onkin sitten hieman kinkkisempi juttu. Luomupuuvilla saa hyvät pisteet minulta, mutta myös luomupuuvillan viljely tarvitsee paljon vettä. Puuvilla on hyvin altis kasvitaudeille ja käytetyt torjunta-aineet kuormittavat ympäristöä. Toisaalta ilman torjunta-aineita viljellyn puuvillan satomäärä voi jäädä huonona vuonna erittäin pieneksi ja tämäkin kuormittaa osaltaan ympäristöä.
Bambu sekä muut luonnon kasvit, kuten hamppu ovat hyviä materiaaleja myös. Tosin bambukuidun valmistaminen vaatteeksi syö paljon energiaa ja hampun viljely on monissa maissa kielletty, sillä se rinnastetaan poltettavaan hamppuun.
Ns. "muovipullokuidut" tai PET-kuidut valmistetaan kierrätetyistä muovipulloista. Sinänsä hyvä idea, mutta kuitujen kestävyys on huono. Kuidut prosessoidaan mekaanisesti, joten kuitujen kestävyys ei ole luonnonkuitujen luokkaa ja valmiiden vaatteiden kestävyys ei yllä muiden kuitujen tasolle. Kuidut eivät myöskään maadu.

Kuva: www.reilukauppa.fi

Tämän postauksen lähteinä käytin tätä sivustoa. Voin lämpimästi suositella jokaiselle tutustumista sivustoon, sillä sain sieltä monta hyvää vinkkiä. Jos kiinnostuit eettisistä kankaista, materiaaleista tai valmiista tuotteista, vilkaisepas vaikka nämä linkit:

www.maaemo.fi
eettisiä materiaaleja ja kankaita

www.greenfibres.com
eettisesti tuotettuja valmiita vaatteita sekä kankaita

www.myllymuksut.com
lastenvaatteita, äityistarvikkeita sekä bambu-, hamppu- ja luomukankaita

ww.yalo.fi
eettisesti ja ekologisesti valmistettuja vaatteita naisille, miehille sekä lapsille. Lisäksi myynnissä myös koruja ja laukkuja

Eettinen kuluttaminen ja eettisten materiaalien käyttö on todella kinkkinen juttu. Yksittäisellä kuluttajalla on hyvin vähän vaikutusvaltaa maailman (massa)markkinoilla. Nykyinen kertakäyttökulttuuri lisää vettä myllyyn ja yhä harva tulee edes ajatelleeksi materiaalin tai ostamansa tuotteen eettisyyttä. Halpatuonti ja massamarkkinat lisäävät yhä vain kulutusta, vaikka samalla hehkutetaan kierrätettävyydestä ja ekologisuudesta. Myöskään yksittäisen kuluttajan ostoboikotilla on hyvin vähän merkitystä, ellei boikottiin liity muutama tuhat kuluttajaa lisää. Mikä on sitten se kultainen keskitie?! Miten voi vaikuttaa asioihin, jos lainsäädännölläkään ei tunnu ainakaan osassa Turkin farkkupajoissa olevan mitään merkitystä? (tulipas sanottua kärkkäästi, mutta ymmärtänette idean..) Itse kuluttajana on välillä todella vaikeiden valintojen edessä kun kahdesta "pahasta" tulisi valita "vähemmän pahempi". Olenkin itse ainakin yrittänyt siirtyä kertakäyttöisistä tuotteista kotimaisiin ja pitkäikäisempiin tuotteisiin. Lisäksi kierrättäminen ja ekologisten materiaalien valitseminen parantaa hieman omaatuntoa, mutta mielestäni on pirun hankalaa olla "eettinen ja ekologinen kuluttaja".

Herättikö tämä lukijoissa ajatuksia?

Keväthaaveita

2010-02-24T14:44:00.014+02:00

Joko voi puhua keväästä vai vieläkö elämme talvea? Tätä postausta kirjoittaessa aurinko lämmittää mukavasti selkää ikkunalasin takaa ja pölyhiukkaset leijalevat auringonsäteiden lomassa. Lunta on yöllä tullut taas ihan mukavasti, mutta se ei fiilistäni haittaa, sillä kevään tulo on selvästi lähellä. Aurinkoinen päivä ja sirkuttavat varpuset pensaan suojissa saivat minut väkisinkin hyvälle tuulelle.

Näin vuodenajan vaihtuessa on aika myös katsastaa kevään käsityöt ja mielenkiintoiset uutuudet. Siis ne kaikki ihanuudet, joita aion kevään mittaan tehdä ja hamstrata kaappieni kätköihin. Mistähän aloittaisin, vaihtoehtoja on aivan liikaa!? Ainakin nämä seuraavat asiat aion testata:

Lisää kirjontatöitä!

Kirjontatyöt voivat kuulostaa toisista mummomaisilta, mutta itse pidän niistä valtavasti. Kirjonta on vanha, kohta jo kokonaan katoava käsityöperinne, jonka taitajat ovat harvassa. Automaattiset, kirjovat ompelukoneet ovat mielestäni olleet surmanloukku tälle hienolle kansanperinteelle. Minulle ei esimerkiksi koulussa opetettu varsi- tai etupiston eroa, vaan sanottiin: "paina tuosta napista, niin kone kirjoo puolestasi". Onneksi äitini tuli hätiin ja kärsivällisesti opetti minut kirjonnan saloihin. Ymmärsin, ettei kirjonta ole pelkkiä romanttisia kukkakiemuroita, vaan se voi olla myös modernia ja hillittyä.

Jollain kierolla tavalla pidän tästä kirjotusta tyynystä aivan suuresti. Tämä on äitini käsialaa, kuvio on vanha jugend-henkinen kukkasommitelma. Tyynyn materiaali on mustaa pellavaa, yo-mekkoni ylijäämää. Kukkasommitelma on kirjottu laaka- ja varsipistoin.

Tulevista töistä voin sen verran voin paljastaa, että tulossa on ainakin yksi, ellei kaksi limen vihreää, pellavaista sohvatyynyä tämän kaveriksi. Kirjailuksi valikoitui on japanilainen sashiko. Sashikossa minua eniten viehättivät sen geometriset muodot, jotka sopivat hyvin vanhaa ja uutta yhdistelevään kotiimme. Lisää sashikosta mm. täällä.

Virkkausintoa

Tänä keväänä aioin myös kaivaa virkkuukoukkuni esiin. Inspiraatiota virkkaukseen sain täältä. Työlistalla on ainakin muutama säilytyskori ja ehdottomasti tuo kassi kesän piknikeille. Harmi, ettei kassin kuvaa näy, bongasin sen viikonloppuna eräästä naistenlehdestä ja ajauduin sen innostamana Vuorelman sivuille.

Lisää vironvillaa!

Tätä lankaa voisin neuloa koko loppuikäni. Mitkä värit ja miten monipuolisia töitä tästä saakaan aikaan! Nyt menossa jo toinen pitsihuivi.. Näitä keriä lisää!

Moderni tilkkupeitto

Tilkkupeitot kuuluvat ehkä samaan sarjaan kuin nuo aikaisemmin esittelemäni kirjontatyöt. Toiset tykkäävät, toiset kammoksuvat. Omissa haaveissani olisi moderni tilkkupeitto olohuoneen torkkupeitoksi. Väritkin ovat jo valmiina: monen sävyistä vihreää sekä lisäksi tummaa harmaata ja valkoista. Nyt siis kangasostoksille ja ompelukone surraamaan!

Must have: Kastehelmiä

Tämä ei nyt liity mitenkään käsitöihin, mutta kauniiden astioiden pakkomielteisenä keräilijänä on tänä keväänä ehkä pakko hankkia muutama kastehelmi sulostuttamaan sunnuntaipäivien aamukahvihetkiä.

kuva

Lisää koruja!

Helmistä puheenollen, tänä keväänä on aika herätellä talviuniaan jo pidemmän aikaa viettänyttä koruharrastusta. Haaveissa olisi muutama kaula- ja rannekoru, laadukkaista materiaaleista ja luonnon korukivistä. Ehkäpä jadea ja ametisteja tai vaikka karneoleja..

Ideaoppaita mielen virkistykseksi

Kevään kirjasadosta saattaa muutama teos ilmestyä minunkin kirjahyllyyni. Ainakin seuraavat kirjat kuulostavat korvaani mielenkiintoisilta:

Aittomäki Riitta – Colliander Hans – Kotiranta Heikki: Luonnosta väriä lankoihin

Rouhiainen Aija– Salonen Pauliina: Haravasta tavara

Konttinen Riitta: Naiset taiteen rajoilla. Naistaiteilijat Suomessa 1800-luvulla

kuvat

Onpahan aika sekametelisoppa tämä postaus, mutta näitä haaveita lähden kevään mittaan toteuttamaan! Mitä haaveita lukijoillani on tälle keväälle?

Ystävänpäivä + Ravelympics 2010

2010-02-14T15:25:00.000+02:00

Näiden ruusujen ja tulppaanien myötä ihanat ystävänpäivän terveiset kaikille blogissani vieraileville!

Olen hieman syrjäsilmällä vilkuillut noita Ravelryn neuleolympialaisia.. En ole itse vielä rohkaistunut liittymään ryhmään, mutta ajatus on käynyt mielessäni jo muutamaan otteeseen. Minulla olisi neuleolympialaisiin sattumoisin juuri sopiva työkin, jonka mieluusti haluaisin valmiiksi. Nimittäin neuletakkini on vieläkin pahasti kesken ja maannut neulekorin pohjalla tammikuusta lähtien.. Eli siis todellista WIP(work in progress)-kamaa! Muita jo osallistuineita tai osallistumista harkitsevia? Joko on liian myöhäistä osallistua?

Neulottua: vironvillainen pitsihuivi ystävälle

2010-02-13T08:46:00.006+02:00

Vihdoinkin saan blogiini hieman "täytettä", sillä käsityörintamalla on ollut harmillisen hiljaista! Ystävälläni oli hiljattain syntymäpäivä ja neuloa sujautin hänelle tämän liukuvärjätyn pitsihuivin jo hyvissä ajoin. Jemmasin tätä ihanuutta monta viikkoa ennen sen luovutusta ystävälle ja viime päivinä aloin jo epäillä raaskinko luopua siitä ollenkaan! Eroahdistusta helpottaakseni kävin toissapäivänä tilaamassa varastoihin hieman lisää vironvillaa.. Lisää pitsiä ja huiveja tiedossa.

Lanka: Aade Lõng, käsinvärjätty vironvilla, noin 160-180 g

Puikot: 5 mm, pyöröt

Lanka on siis paikallisesta lankakaupasta ostettua löyhäkierteistä vironvillaa, aivan ihanaa! Värinä liukuvärjätty vihreä, ystävän yksi lempiväreistä. Pitsikuvio on sekoitus omaa päätä ja yhtä Novitan mallia. Ei siis aivan omaa käsiälaa, mutta kuitenkin jotain omaa sain kuvioon lisättyä. Pitsi oli todella helppo neuloa, mutta silti mielestäni näyttävä ja kaunis.

Pingoituksen jälkeen huivi kasvoi aivan mahtimittoihin! Kokoa huivilla on 180 cm x 60 cm. Tähän on mukava kääriytyä! Ainakin tekijä on huiviin kovin ihastunut, toivottavasti myös saaja.

Tsirp-tsirp

2010-02-06T16:07:00.005+02:00

Blogirintamalla on ollut hieman hiljaista viime aikoina.. Pahoitteluni siitä. Pyrkimykseni siirtyä täysipäiväisesti työelämään nyt opiskelujeni päätyttyä on niellyt kuin huomaamatta suuren osan ajastani. Kovasta panostuksestani huolimatta en ole saanut yhtään positiivista vastausta työnantajien puolelta. Pääni alkaa pikkuhiljaa tehdä tepposia, jos tässä vielä kovinkin pitkään joudun kotona sormiani pyörittelemään. Argh!

Mutta asiaan. Positiivisena asiana voidaan sentään pitää näiden lintu-tyynyjen valmistumista! Kankaan ostin jotakuinkin vuosi sitten Marimekosta, niin kauan se on pesinyt kangasvarastoissani.

Ensimmäinen ajatus oli tehdä kankaasta kaksi suurta taulua olohuoneen seinälle. Se ei kuitenkaan enää näin vuoden jälkeen tuntunut hyvältä ajatukselta, joten ompelin kankaasta tyynyt. Sisustusalan Deko-lehti taisi jossakin viime tai toissa vuoden numerossaan esitellä kaksi samanmoista tyynyä. Ideani ei tosin tullut lehden sivuilta, vaan näin artikkelin vasta myöhemmin. Kangas on tosiaan Marimekkoa, nimeltään Pakkanen.

Tyynyjen sisään ompelin samalla kaavalla sisäpussit, jotka täytin vanulla. Sisäpussien ansiosta päälliset voi pestä koneessa ilman että joutuu puljaamaan täytteiden kanssa edestakaisin.

Neutraalin värityksen ansiosta tyynyjä voi yhdistellä monenlaisiin sisustuksiin. Tässä ne lepäävät makuuhuoneen sängyn päällä taustanaan Marimekon Takaisin sademetsään-kangas. Ehkä muutaman päivän kuluttua lintuset lentävät olohuoneen sohvalle..

Kas-kas-kassi!

2010-01-22T15:08:00.005+02:00

Eilinen pakkaspäivän retki lankakauppaan ja Marimekkoon päättyi hyvin ennalta arvattavin tuloksin. Kummastakaan kaupasta en nimittäin lähtenyt tyhjin käsin.

Paikallista lankakauppaa tuin ostamalla ihanaa, käsin liukuvärjättyä virolaista villalankaa (100% villaa). Lanka odottaa edelleen lankakorissani, ja saakin odottaa vielä ainakin tovin. Ihana huivimalli kevääksi on nimittäin haussa! Raportoikaa oitis, jos sellainen tulee vastaan.

Marimekon aleista en myöskään voinut kieltäytyä, sillä 20 prosentin lisäale jo kertaalleen alennetuista tuotteista houkutti aivan järjettömästi. Olisin voinut ostaa vaikka mitä, mutta onneksi jossain vaiheessa järkiinnyin ja nappasin palakorista mukaani vain palan Ruutukaava kangasta. Kangas on Marimekon vuoden 2008 mallistosta, Maija Louekarin käsialaa. Palanen kustansi kaikkien alennusten jälkeen enää 6,80 € ja kangasta on noin metrin verran. Ei huono löytö!

Suunnitelmissani on jo pitkään ollut huushollin kauppakassien uudistaminen. Vanhojen kassien sangat nimittäin irvottivat niin pahannäköisesti, että en tuntenut enää huonoa omaatuntoa viikatessani niitä roskiin. Älkää kauhistuko, ne olivat entisessä elämässään sateenvarjoja, joiden kankaasta myöhemmin tein hyvin kevyitä ja kestäviä kauppakasseja. Eiköhän siis niidenkin elämä jo kertaalleen kierrätettynä tavarana ole tullut tiensä päähän.

Puolitoista tuntia ompelukoneen ääressä ja uusi, iso kauppakassini oli valmis. Ajatus "tavallisen" mallisesta kauppakassista ei houkuttanut, joten tein kassin etu- ja takakappaleeseen vastalaskokset. Näin kassi on hieman kapeampi ylhäältä suuaukon vierestä ja levenee alas, joten tavaratkin pysyvät hyvin paikoillaan. Ja antaahan tuo laskos vähän myös näköä.

Alla kassi poseeraa vielä söpöjen hernepussipupujen kanssa, joita olen ajan kuluksi näperrellyt ystävän hurmaavalle 1-vuotiaalle. Hernepusseista lisää sitten ensi kerralla!

Kiireettömästi kotona

2010-01-19T12:52:00.001+02:00

Miltä kiireettömyys tuntuu? Miltä se näyttää? Miltä tuntuu, kun tunnit matelevat ja minuutit hidastuvat? Kiireettömänä hetkenä on aikaa vain itselle ja omille ajatuksille.

Silloin voit:

ihailla tulppaanien väriloistoa

antaa mittanauhalle lepotauon

antaa nojatuolin odottaa istujaa

nauttia kuumasta kahvista ja uuden kirjan tuoksusta

suunnitella uusia neulomuksia

antaa ompelukoneen hiljaa pölyyntyä keittiön lattialla

Tämä oli minun kiireetön hetkeni. Millainen on sinun?

Virkattua: Lisää hartioiden lämmikkeitä

2010-01-16T11:37:00.006+02:00

Vaikka pakkanen on jo laskemaan päin, se ei silti tarkoita, etteikö voisi neuloa tai virkata lisää lämmittäviä huiveja, keeppejä, boleroita ja neuletakkeja.

Löysin arkistojeni aarteista jo monen monta vuotta sitten virkattuja pyörylöitä, vai lienevätkö ne sittenkin lumitähtiä.. En enää jaksa muistaa, mihin tarkoitukseen ne alkuperäisesti olivat, mutta nyt niistä syntyi kolmion muotoinen huivi hartioiden lämmikkeeksi. En tiedä, tuleeko huivia käytettyä sen enempää valmiinakaan, sillä se näyttää mielestäni ehkä hieman "isoäitimaiselta", mutta eiköhän huivia tule kotona ainakin vähän vedeltyä.. Ainakin on jotain valmista, jos mummopitsit tulevat jälleen muotiin!

Vaikka en enää muista mitä olin alunperin ajatellut pyörylöistä tehdä, on silti mukavaa saada jotakin jo pitkään kesken ollutta valmiiksi. Enää ei tarvitse katsoa komeron perällä olevaa keskeneräisten neuleiden laatikkoa varoen syrjäsilmällä, ja potea samaan aikaan huonoa omatuntoa kaikkien niiden keskeneräisten töiden takia.. Nyt laatikossani on ainakin yksi keskeneräinen työ vähemmän ja omatunto on ainakin hetken verran kevyempi.

Kamala neulepaniikki!

2010-01-14T14:20:00.008+02:00

Vuoden alku ei ole tehnyt inspiraatiolleni hyvää. En tunnu innostuvan mistään (mistään!), vaikka halu tehdä kädentöitä on palava. Eniten haluaisin neuloa. Haaveissa on neulejakku, langatkin on siihen ostettu. Ihanaa merinovillaa, extra fine. En tiedä, olenko enemmän masentunut siitä, että ostin kalliit langat olemattomaan jakkuun vai siitä, ettei mikään neulemalli tunnu kelpaavan. Ehkä se on neulojan arkea?

Olen viettänyt lukuisia tunteja selaten vuoroin omia käsityölehtiä, äidin käsityölehtiä, kirjaston käsityölehtiä, kirjakaupan käsityölehtiä, neulekirjoja, käsityöblogeja, ravelrya, dropsia, ullaneuletta, Novitaa ja vaikka mitä. Mutta ei. Ei niin ei. Mikään ohje ei tunnu uppoavan. Mikään malli ei tunnu aiheuttavan WAU!-efektiä.

Ehkä olen liian nirso? "Tuota mallia ei voi neuloa aivottomasti tv:n ääressä, tuossa mallissa on kummallinen kaulus, tuo malli on muuten kiva, mutta pitsineule näyttää mummomaiselta, tuo ei takuulla istu nätisti hartioista, tuo neulos näyttää liian vaikealta, tuo on vain muuten liian kummallinen..." Tekosyitä löytyy.

Eilen löysin mukavan mallin, jonka etukappaleiden pitsineuletta voi neuloa aivottomasti tv:n ääressä. Yön yli nukuttuani olin toista mieltä. Malli oli liian tavanomainen. Puolisokin mainitsi jakun hihojen näyttävän kummallisilta. "Miten niin?", kysyin ja masennuin lisää.

Harkitsemani mallin neuletiheys on samaa luokkaa kuin ostamassani langassani, mutta haluaisin neuloa jakun 4:n puikoilla, enkä 3,5:n puikolla kuten ohjeessa sanotaan. "Mitä jos epäonnistun?", mietin. Pitäiskö neuloa kituuttaa ohjeen mukaisesti 3,5 puikoilla vai vaihtaa paksumpiin, koska niillä on vain mukavampi neuloa? Aivan liikaa avoimia kysymyksiä!

Hätäpuhelu lähimmälle neulenarkomaanille. "Neulo vain nelosen puikolla, jos siltä tuntuu. Ei neulomista pidä ottaa kuolemanvakavasti, se on rentoutumismuoto." Hän sanoo ja jatkaa rauhoittavasti: "mittailet ja mallailet kappaleita ahkerasti, aina ei tarvitse tehdä ohjeen mukaaan, pääasia, että pidät neulomisesta. Ja jos jakku ei enää valmiina miellytä, aina voi purkaa, tai parempaa, aina voi ostaa uudet langat!"

Rauhoitun. Hiplaan merinovillaa sormieni välissä ja päätän neuloa jakun oman mieleni mukaan. Pitsineule vaihtuu etukappaleiden yläosassa sileäksi neuleeksi ja hihoista tulee 3/4-hihat, pitsillä tai ilman. Aloitan mallineuleen 4:n puikoilla, katsotaan mitä saan aikaan..

ps.Tuntuuko kenestäkään muusta ikinä samalta?

Neulottua: Pitsihelmainen pusero

2010-01-10T11:41:00.006+02:00

Joululomalla aloitettu pitsihelmainen paita valmistui eilen illalla ankaran kirityksen jälkeen. Etusormi kipeänä neuloin pääntien kaaroketta puikot viuhuen. Hyvän vastuksen antoi yleltä tullut Tour de Skin naisten ja miesten maailmancupin hiihto. Siinä olikin aikamoinen henkien kamppailu: kumpi eka maalissa, minä vai Aino-Kaisa Saarinen? Taisi Saarinen vaan sortua huonoon suksivalintaan, minun puikkoni puolestaan luistivat mainiosti..

Taisi puolisokin illan kahussa jo hieman turhautua: "ainako sä vaan neulot?" Ilo tämän työn valmistumisesta ei taida hällä olla kovin pitkäikäinen sillä seuraavan neuleen taidan aloittaa jo tänä iltana. Värikisi valikoitui musta Rose Mohair omista varastoista.

Lanka: Novita Rose Mohair (väri 795) 250-300 g
Puikot: pyöröpuikot nro 6
Koko: M

Taisin mennä jossain vaihessa jo hieman sekaisin työn lankamäärästä, mutta todennäköisemmin se on jotain 250-300 gramman väliltä. Riippuen tietysti siitä, miten pitkän helman ja pääntien kaarokkeen puseroon haluaa. Mallin on peräisin Novitan syksy/talvi 2009 -lehdestä. Lehdessä malli oli alunperin pidempi, tunikamainen, mutta itse tein siitä hieman lyhyemmän version. Alkuperäisestä mallista poiketen virkkasin vielä kiinteitä silmukoita pääntiellle ja hihansuihin. Puseron malli on hieman laatikkomainen, mitä näin jälkeenpäin hieman harmittelen. Koko M on hieman reilu vyötärön kohdalta. Purkaa en kuitenkaan jaksa! :D

Neulottua: Keeppi

2010-01-05T16:09:00.005+02:00

Jokohan olisi aika päättää blogini joulutauko? Kyllä vain! Lähestyvä Loppiainenkin kielii joulun olevan jo ohi, joten on aika palata normaaliin arkeen.

Oma jouluni meni hyvin pitkälti lumen luonnin ja takan lämmityksen merkeissä. Lunta oli kotipaikkakunnallani ennemmän kuin omiksi tarpeiksi. Siinäpähän sulivat joulusuklaat kun lunta luotiin ensin omassa kotipihassa ja sitten vielä isoisän luona. Ja pakkanen piti huolen, että takassa loimusi joka päivä valkea.

Ehdin kyllä "kiireiltäni" myös hieman neulomaan. Novitan ohjeella neuloin itselleni lämmitävän keepin luku- ja neulomisnutukseni. Ikuisena vilukissana lämmikkeitä ei voi olla liikaa. Ja tämä on siitä mukava malli, että se jättää kädet juuri sopivasti vapaiksi muille askareille. Ohje oli simppeli, Novitan talvi 2009 lehdestä. Lankana pehmoinen Nalle ja pyöröpuikot nro 3,5. Keeppi on neulottu kivan aaltomaiseksi neulomalla vuorotellen sileää nurjaa ja sileää oikeaa neuletta.

Pakkanen pitää myös huolen, ettei viime talvena neulomani villajakku unohdu kaapin perukoille. Pystykauluksinen jakku on neulottu Novitan Isoveli langasta. Jakun kaulusta, hihansuita ja reunaa koristaa leveä joustinneule. Malli SK:n lehdestä.

Joulutervehdys!

2009-12-20T11:30:00.006+02:00

Blogi ja sen pitäjä lähtevät tämän virtuaalisen joulutervehdyksen myötä viettämään rauhallista ja antoisaa joulua. Neulomukset ovat jo pakattu laukkuun, sillä eihän se joulu ole mitään ilman puikkojen kilinää :) Blogin ääreen palataan jälleen ensi vuonna! Hyvää ja rauhaisaa joulua kaikille!

Kanelimantelit

2009-12-17T17:31:00.007+02:00

Vihdoinkin meillä tuoksuu joulu! Tein nimittäin uunnissa itselleni joulukarkkeja, tarkemmin sanottuna kanelilla kuorrutettuja manteleita ja ihana kanelin tuoksu levisi koko asuntoon ja varmasti myös rappukäytävään. Sainpas ainakin naapurit kateellisiksi jouluisella tuoksullani!

Kaneli on yksi lempimausteistani ja käytin sitä tässä ohjeessa tuplamäärän. Lisäksi ripotin manteleiden pinnalle hieman lisää kanelia ennen kuin laitoin ne uunnin.. Näistä taisi tulla uusia lemppareitani. Sopivat hyvin jouluisen glögin seuraksi!

Kanelimantelit

4-5 dl kuorittuja manteleita (noin 300 g)
1-2 munanvalkuaista
1 tl kanelia (maun mukaan!)
1 tl jauhettua kardemummaa
1,5 dl fariinisokeria
1,5 dl tavallista sokeria

vatkaa munanvalkuaisten rakenne rikki kulhossa
yhdistä mausteet ja sokeri laakealle lautaselle
kastele mantelit munanvalkuaisessa ja nosta ne mausteseoksen joukkoon.
Pyörittele mantelit mausteseoksessa ja nostele uunipellille. Halutessasi ripottele lisää kanelia manteleiden pinnalle
paista 200 asteessa 10-15 minuuttia
Anna jäähtyä ja nautiskele glögin kanssa

Alkuperäinen ohje täältä.

Uudistetut kynttilämaljat

2009-12-11T18:47:00.006+02:00

Tein tänään pikavisiitin Finnmarin tehtaanmyymälään hyvän ystäväni kanssa. Sielläpä olikin sitten vaikka mitä ihanaa! Olin koko ajan luullut, että myymälä olisi täynnä vain pelkkiä kynttilöitä: riveittän kynttilöitä, pinoittain kynttilöitä, tusinoittain kynttilöitä. Pöytäkynttilöitä, pallokynttilöitä, tuikkukynttilöitä, kruunukynttilöitä, antiikkikynttilöitä, tuoksukynttilöitä.. you name it.

Ja mitä vielä! Ihana kynttilöiden tuoksu täytti jo eteisen ja koko myymälä oli somistettu ihanan joluiseksi. Myymälässä oli kynttilöiden lisäksi myynnissä ihania pientavaroita ja sisustusesineitä aina seinäkelloista lähtien. Esillä oli ihania jouluisia koriste-esineitä ja tietenkin kynttilöitä. Itse sorruin ostamaan reilut kaksi kiloa kynttilöitä hintaan 4€/kg. Yllättävää?

Käynnistä ja niistä ihanista pientavaroista innostuneena sain idean "tuunata" omat kynttilämaljani. Olen aina pitänyt hiekkapuhalletusta lasista ja haluisin maljoihini samanlaista tunnelmaa. Muistelin, että eräässä sisustusohjelmassa "tuunattiin" erään asunnon lasinen väliovi hiekkapuhalletun näköiseksi käyttämällä siihen eräänlaista kalvoa. Kauppareissullani kävin Sinooperissa katsastamassa heidän kalvotarjonnan. Sieltä löytyikin edullisesti huurrekuvioitu kalvo, jota nappasin mukaani 35 senttiä. Kalvo on samanlaista kuten perinteinen kontaktimuovi, mutta vain kuvioitua. Kotona sitten pistin sakset viuhamaan ja tässä on tulos:

Malja Tiimarista noin kymmenen euroa. Ostettu jo aikaisemmin syksyllä..

Huurrekuvioitu kalvo Sinooperista 2,30 € (35 cm pala).

Maljat "in action" tunnelmavalaistuksessa..

Huopaa ja paljetteja

2009-12-10T11:16:00.008+02:00

Huopaa ja paljetteja, pehmeää ja kovaa, pörröistä ja kiiltävää. On erittäin totta, että vastakohdat viehättävät minua suuresti. Ja mikäs sen suurempi vastakohta kuin pehmeä ja pörröinen huopa ja kiiltävät paljetit.

Hiplasin pitkään kaappieni perällä ollutta esihuopa-rullaa ja vihreää hahtuvaista. Olin ostanut huopatarvikkeet vuoden 2008 Kätevä -messuilta. Pitkään siis jaksoin niitä hillota, kunnes toissapäivänä sain idean. Eksyin nimittäin tänne. Rupesitko himoitsemaan? Minä ainakin.

Ihan noin suurta projektia en itselleni ottanut, vain aloitin pienemmistä kukkaroista. Huovutin esihuovastani ja hahtuvasta kaksi kokeellista levyä. En nimittäin aiemmin ollut huovuttanut pesukoneessa, ainoastaan käsin. Hieman siis huijasin.. Hyvin kuitenkin pesukoneenin urakasta selvisi ja teki erittäin kaunista jälkeä.

Ei aluksi meinannut raaskia leikata huopalevyjä, vaan ajattelin tehdä niistä sisustustyynyjä. Esihuopaa jäi varastooni kuitenkin vielä toinen mokoma samanmoinen satsi, joten viimein piirsin kukkaroiden kaavat ja leikkasin huovat.

Tein yhteensä kaksi kukkaroa. Toiseen ompelin vetoketjun ja toiseen liimasin tekstiililiimalla metallisen kehyksen. Viimeisenä silauksena paljetit.

Blogiryntäys

2009-12-09T10:41:00.004+02:00

Laiskan naisen lumitähtien suosio yllätti minut erittäin positiivisesti. Blogini kävijämäärä on näinä muutamana päivänä ollut erittäin nousujohteinen (ainakin blogini historian mittapuulla mitattuna)! Toivottavasti olette pitäneet blogistani ja otan erittäin mielelläni vastaan vinkkejä ja kehitysehdotuksia blogini suhteen. Eli mitä juttuja toivoisit näkevän enemmän, mitä vähemmän? Mistä materiaaleista haluaisit tietää enemmän tai mistä tekniikoista olet kiinnostunut? Tämän lisäksi postausten kommentointi on suotavaa, jossei nyt hieman pakollistakin ;D.

Tässä vielä muutama kuva omista lumitähdistäni. Ohje ei ole kehittelemäni, vaan omat lumitähteni tein englanninkielisen ohjeen perusteella.Tykästyin kovin omiin tekeleisiini, joten päätin jakaa ohjeen kanssanne.

Virkattua: Pipa

2009-12-08T09:30:00.000+02:00

Harvoin olen virkkuukoukkuun tarttunut. Edellinen kosketus virkkaamiseen taisi tapahtua kouluaikoina. Viime aikoina olen kuitenkin löytänyt virkkaamisen sekä neulomisenkin uudelleen. Tauon jälkeen virkkuuharjoituksena toimi miehen pipo, jonka virkkasin mustasta seiskaveikasta. Koukuksi valkkasin koukun nro 3,5. Pipolla ei ollut mallia, vaan virkkasin sen "omasta päästä", aloitin alareunasta ja tasaisesti kaventaen lähenin päälakea. Ihan kiva tuli, toivottavasti pipo lämmittää ainakin miehen mieltä, jossei nyt kauheasti päätä :)

Laiskan naisen kolmiulotteiset lumitähdet

2009-12-07T15:50:00.028+02:00

Laiskan naisen sarja jatkuu! Eilen ja tänään innostuin kummasti paperiaskartelusta. Liekö osin Strömsön syytä, sillä sunnuntain jaksossa esiteltiin aika vaikuttavia joulusia paperikoristeita. Itse tyydyin kuitenkin askartelemaan (laiskan naisen tapaan) helppoja ja näyttäviä lumitähtiä.

Yhden suuren tähden valmistus vie noin 20 minuutta. Tähden valmistat nopeasti ja näppärästi kuudesta A4 arkista. Lisäksi tarvitset sakset, teippiä ja nitojan (jotka varmaan löytyvät joka kodista). Alle olen koonnut kuvakoosteen ohjeineen tähden valmistuksesta. Joko aloitetaan?

Tarvitset 6 kpl A4 kokoisia arkkeja. Tulostuspaperi käy hyvin. Lisäksi tarvitset sakset, teippiä ja nitojan. Mahdollisesti myös klemmareita.

Aloita taittamalla arkki neliöksi. Leikkaa ylimääräinen pala arkin sivusta pois. Tee samoin lopuille viidelle muulle arkille.

Säästä ylimääräiset palat, niistä voit tehdä yhden pienemmän tähden!

Pinoa kolmionmuotoiset paperit päällekkäin yhdeksi pinoksi. Kolmion avonaiset sivut osoittavat sivuille ja taitoskohta alas. Tässä kohtaa voit kiinnittää pinon klemmareilla.

Leikkaa neljä viiltoa kolmioon (kaikkiin kuuteen paperiin). Älä leikkaa viiltoja kolmion kärjessä yhteen, vaan jätä pieni väli. Varoitus: jos saksesi ovat tylsät, tässä kohtaa voit tarvita hieman lihasvoimaa..

Avaa yksi arkki ja levitä se eteesi. Leikatut suikaleet ovat auki arkin yläkulmassa ja alakulmassa. Arkin molemmilla sivuilla suikaleet ovat kiinni.

Otan arkin sisin suikale ja kiinnitä sen päät yhteen teipillä. Näpertelyä helpottaa, jos pyöräytät suikaleen molemmat päät esimerkiksi etusormen ympärille. Suikale muodostaa näin lieriön.

Käännä työ nurinpäin.

Ota työn "nurjalta" puolelta toiseksi sisimmäinen suikale ja teippaa sen päät yhteen samalla tavoin kuin ensimmäisenkin suikaleen. Käännä työ takaisin "oikealle" puolelle ja teippaa seuraava suikale. Jatka työn kääntelyä ja teippaa loputkin suikaleet joka toinen oikealle ja joka toinen nurjalle puolelle.

Kun olet saanut kaikki arkin suikaleet teipattua, työn tulisi näyttää tältä. Tämä on yksi tähden kuudesta sakarasta. Tee samoin kaikille viidelle arkille.

Tähden "sakarat".

Sommittele sakarat symmetrisesti tähden muotoon.

Ota kiinni kolmesta sakarasta ja niittaa ne kulmistaan yhteen.

Niittaa loputkin kolme sakaraa.

Lopuksi niittaa tähden puolikkaat yhteen keskeltä.

Viimeistely: Niittaa sakaroiden ulommat suikaleet yhteen sakaroiden keskikohdasta. Ilman niittaamista tähti repsottaa ikävästi. Huomaat kyllä, mihin niitti tulee laittaa kun nostat tähden ilmaan :P

Lopputulos: yksi iso tähti ja yksi pieni tähti. Pienempi tähti valmistettu suuremman tähden "leikkuujätteistä". Suuremman tähden koko sakarasta sakaraan noin 60 senttiä.

Pienemmät tähdet näyttävät kauniilta esim. joulukuusessa, suuremman tähden voit ripustaa vaikka ikkunaan. Vaihtelua saat vaihtamalla paperin väriä tai suikaleiden paksuutta. No, saitko tehtyä?

Turkoosi rannekoru + korvakorut

2009-12-06T09:40:00.004+02:00

En sentään ollutkaan eilen niin laiska kun oli kuvitellut. Korttipohdintojen jälkeen hyppäsin sohvalle katsomaan niinkin tylsää ohjelmaa kuin mäkihyppyä, ja sormet vain jotenkin kummallisesti vaelsivat korutarvikkeita sisältäviin säilytysrasioihin. Miten omituista! :D

Rasioista löytyivät nämä värjätyt howliitit, jotka ostin Kätevä messuilta syksyllä. Mielessäni oli jo pitkään muhinut ajatus turkoosista rannekorusta ja korviksista. Sellaiset sitten päätin myös tehdä. Nyt mieleni tekisi patinoida ne biokemiallista menetelmää käyttäen, eli siis muhittaa niitä minigrip-pussissa keitetyn kananmunan kanssa. En vain ole sataprosenttisen varma, onko ajatukseni hyvä idea vai jo alunperinkin tuhoon tuomittu.

Laiskan naisen leikkaa-liimaa-joulukortit

2009-12-05T15:44:00.007+02:00

Tänä vuonna tämä laiska nainen ei jaksanut uhrata montaa ajatusta joulukorttien suunnitteluun ja toteutukseen. Siispä valitsin helpoimman vaihtoehdon ja suuntasin Tiimarin ja Sinooperin kartonkihyllyjen kautta kotiin. Mukaan tarttui punaista kartonkia, valko-ruskeaa lumihiutalein kuvioitua paperia, "hyvää joulua"-fraasein kuvioitua paperia sekä sydämin koristeltuja haaraniittejä. Punaiset sydämet ovat viime vuoden ylijäämiä ja niinet jo aikaisemmin ostettuja.

Inspiksen näihin kortteihin antoi Anna, jonka joulukortit olivat varsin hurmaavia. Nämä kortit eivät kovin monimutkaisia askartelutaitoja vaatineet. Kunhan leikkaa-liimaa osasto on kunnossa, selviää ainakin näiden korttien teosta mainiosti :) Todellinen haaste on muistaa postittaa kortit viimeistään 15. päivä.

Winter Wonderland at home

2009-12-03T17:47:00.017+02:00

Joulu alkaa olla jo lähellä! Ja joulukuun alettua nyt virallisesti, voi myös hyvillä mielin aloitella kodin joulukoristelua. Tänä vuonna minun joulutunnelmani syntyy näistä:

luonnonmateriaaleista, kuten koivunoksista, niinestä ja sammaleesta
kukista, erityisesti valkoisista hyasinteistä ja amarylliksistä
joulukuusesta, joka on 100 % luomua, tietenkin omasta metsästä kaadettu, ja joka koristellaan vastaa aattoaamuna
jäälyhdyistä
kynttilöistä ja hillityistä jouluvaloista
valkoisista ja hopeisista koristeista, winter wonderland -teeman mukaisesti
vanhoista kirpparilöydöistä
lämpöisestä tunnelmasta, joka syntyy hyvästä ruuasta ja läheisten läsnäolosta
rauhallisesta musiikista. Vaikket joululauluista piittaisikaan, kuuntele edes tämä!

Hyasintit on sommiteltu Arabian suureen Koko kulhoon koivunoksien ja hopeisten joulupallojen sekaan.

Olohuoneen sivupöytä sai seurakseen vanhaan Arabian kulhoon kootun jouluasetelman koivunoksista, hopeisista joulupalloista ja piparmuoteista.

Makuuhuoneen joulutunnelma syntyy suuresta valurautaisesta kyntteliköstä, joka löytyi vanhan Arabian kulhon tapaan kirpparilta. Lisäksi koivunoksakranssiin sommittelin lisää hopeisia joulupalloja (yllättäen ;D).

Olohuoneen valkoinen lasiovellinen vitriini sai kaverikseen niinestä ja kartongista askarrellun nauhan, jonka sekaan pujottelin hieman jouluvaloja (led). Lisäksi vitriinin sisälle rakensin pienen lumimaailman kartongista tehdyistä kuusista, Arabian pupuista ja enkelikoristeesta. Lumena pumpulipalloja. Kivi -kynttilälyhdyssä palaa led-tuikku.

Tähtisadetta

2009-11-21T19:31:00.006+02:00

Mistähän se inspis taas näihinkin tuli? Se taisi olla eräs Kotilieden kuva, jossa samankaltaiset tähtinauhat roikkuvat ovenkahvasta. Minusta ne olivat jotenkin herkät ja sympaattiset, ihanalla tavalla vanhahtavat.

Muhittelin inspistä muutaman päivän kunnes tänään kävin askarteluliikkeestä ostamassa hieman niintä ja kartonkia. Kartonkien värivalikoima oli aika suppea, joten minun oli tyydyttävä luonnonvalkoiseen ja hempeään vaaleaan lilaan. Argh. Olisin halunnut harmaata ja valkoista..

Tähtiä leikkelin kolmea eri kokoa ja pujottelin niitä ison parsinneulan avulla niineen. Kotilieden kuvassa tähden molemmille puolille oli laitettu solmut, minä tyydyin vain yhteen. Seitsemän rimpsua jaksoin tehdä, sitten alkoi jo riittää.

Tähdille ei vielä ole käyttöä, mutta varmaan joulun aikaan laitan ne ikkunaan tai joulupyödän koristeeksi. Mikseivät ne kävisi myös kuuseen. Näiden valmistus ei paljon kukkaroa keventänyt, seitsemään nauhaan käytin melkein yhden valkoisen kartongin ja puolikkaan vaalean lilan. Niininippu kustansi noin kolme euroa.

Neulottua: Karkkipäivän villasukat

2009-11-20T22:09:00.005+02:00

Kuten edellisessä postauksessa kerroin, vietin viikon maalla vanhempieni luona. Maalla aika kuluu ihanan hitaasti. Silloin on aikaa vain istua sohvalla ja.. neuloa. Nämä raitasukat syntyivät Novitan seiskaveikasta. Käytin sukkiin seiskaveikan uutuusvärejä, vihreää ja pinkkiä. Sininen raita on neulottu vanhoista keristä, seiskaveikkaa sekin tosin. Joku voisi pitää sukkia neonvärejen yhteenliittymänä, mutta minusta sukista tuli aika karkkimaiset.

Onkohan seiskaveikan koostumus vuosien aikana muuttunut, sillä lapsena en tykännyt pitää villasukkia ilman alussukkia. Nyt voin mainiosti hipsutella pelkät villasukat jalassani. Ennen ne aiheuttivat ikävän kutiamisreaktion.. Tai ehkä syy on siinä, että olen tullut vanhaksi.Ihoni on jo niin parkkiintunutta, että pienet seiskaveikan kutittamiset eivät tunnu enää missään. Vanhenemisesta kertoo osaltaan myös jalkavoidepurkki yöpöydälläni. Lapsuudesta puolestaan karkkipäivät ja seiskaveikan villasukat. Niitä muistellessa :)

Kranssit

2009-11-20T21:43:00.009+02:00

Vaikka itse asun kaupungissa, täytyy minunkin välillä myöntää, että maalaiselämälläkin on puolensa. Vietin viikon vanhempieni luona maalla lepäillen ja voimia keräten. Äitini on käsityöharrastaja, eikä mikään höyhensarjalainen, vaan ihan hardcore sellainen. Yhtenä aamuna äitini sai päähänpiston uudesta ulko-oven kranssista, onhan sentään joulukin tulossa! Noh, kranssin raaka-aineet löytyivät sopivasti omasta pihasta, nimittäin riippakoivusta. Näppärin käsin sitten pyörittelimme muutaman kranssin. Kaksi isoa ja yksi pieni. Kranssin koristelu on hieman kesken, sillä en osaa päättää laittaisinko jo joulukoristeet vai pitäytyisinkö vielä syksyisemmissä koristeissa..

Pidän itse luonnosta ja luonnonmateriaaleista hyvin paljon. Se, että asuu maalla, antaa paljon mahdollisuuksia myös käsityöharrastajille. Mikä onkaan ekologisempaa kuin kerätä kranssi-ainekset omasta pihapuusta tai käyttää oman maan sammalta ja varpuja jouluasetelmissa! Erityisesti pidän luonnon värimaailmasta, niin harmonista ja kaunista. Muutaman kerran olen värjännyt luonnon kasveilla ja sienillä villalankoja, kokemus oli mieletön! Vinkki: tummaa, vaaleanpunaista väriä saat punavyöseitikistä ;) Ja inspiraation lähteenä luonto on korvaamaton. Miten sinä hyödynnät luontoa käsitöissäsi?

Neulottua: huivi

2009-11-06T14:42:00.007+02:00

Tänään on ollut harmaa ja lumisateinen päivä. Talvi näyttää tulevan ennakoitua nopeammin ja sen takia on hyvä olla varastot pullollaan lämpimiä huiveja!

Tämä huivi oli todella helppo neuloa. Se valmistui muutamassa illassa tv:n ääressä. Huivin mallin pohjana käytin tätä. Aina oikein neuleen korvasin sileällä neuleella. Lankana Novitan Puro, jäätynyt karpalo. Mukavan lämpöinen tuli, ja värit ovat miellyttävät. Mittaakin on mukavasti niin, että sitä voi käyttää hartiahuivina tai kietaista muutaman kerran kaulan ympäri.

Huivi suorastaan "imi" lankaa kuin sieni, käytin tähän neljä kerää Puroa, eli 200 g yhteensä. Jäljelle jäi vain pieni nysä. Puikot nro 5. Huivin mitta kärjestä kärkeen 235 cm ja leveyttä leveimmästä kohdasta mitattuna 60 cm.

Tämän jälkeen voinkin keskittyä pitsineulehuivini neulontaan :) Sen jälkeen on vuorossa sukat.. bolero.. kolmas huivi.. huiviliivi.. tai.. Nyt on jo liikaa ideoita, ja niiiiin vähän aikaa toteuttaa kaikki! ;D

Isänpäiväksi

2009-11-04T17:43:00.007+02:00

Miten se isänpäivä pääsi tänä(kin) vuonna jälleen yllättämään? Tänään vasta tajusin, että kortti omalle isälle on vielä tekemättä. Siis tuumasta toimeen, jos sen meinaa saada perjantaiksi perille.

Kaiken sen tämänpäiväisen askartelun jälkeen ei huvittanut tehdä enää mitää suuritöistä, joten päädyin askartelemaan aika simppelin kortin. Kortti ei tosiaankaan ole mikään luovuuden riemuvoitto, mutta yksinkertainenhan on kaunista?

ps. kuvanlaatu on mitä on, keinovalo ei ole paras ystäväni..

Sydämelliset palat

2009-11-04T15:26:00.016+02:00

Tadaa! Hierontapalani/vartalovoini ovat valmiit! Vihdoinkin! Olipa hauskaa tehdä niitä! Ja niille, jotka eivät tiedä, mitä noilla paloilla tehdään: ne ovat kosteuttavia aineksia mm. kaakaovoita sisältäviä paloja, joita voi käyttää kosteusvoiteen tavoin jaloissa, käsivarsissa jne. Niitä voi myös käyttää hierontaan juoksevan hierontaöljyn tilalla. Palaa sulatetaan käsien välissä ja siitä irronnut rasva sivellään iholle. Voit käyttää palaa myös iholla kiinteän parfyymin tavoin. Minun palani tuoksuvat appelsiiniltä, kanelilta, sitruunalta ja vaniljalta. Tässä ohje niiden tekoon:

HIERONTAPALOJEN / KIINTEÄN VARTALOVOIN OHJE

100 g kaakaovoita
50 g karitevoita
20 g juoksevaa jojobaöljyä

25–30 tippaa eteeristä appelsiiniöljyä
15–20 tippaa eteeristä kanelinlehtiöljyä
10–15 tippaa eteeristä sitruunaöljyä

Yhden vaniljatangon siemenet kuivattuina (ei välttämätön)
Kahden appelsiinin kuori kuivattuina ja raastettuna

Massa riittää noin viiden palan valmistukseen, riippuen muotin koosta

VALMISTELU

Tarvitset kattilan ja kuumennusta kestävän lasisen kulhon. Lusikan ja muotteja, joihin kaadat massan kovettumaan. Esimerkiksi silikoniset muffinsivuoat käyvät hyvin. Digitaalinen vaaka on myös kätevä punnittaessa aineita.
Voit kuivattaa itse appelsiinin raastetun kuoren kuumentamalla raastetta hieman mikrossa talouspaperin ja lautasen päällä ja jättämällä sen yön yli huoneenlämpöön. Vaniljatangon siemenet kuivavat myös huoneenlämmössä nopeasti (muutama yö).

TEKO

Kuumenna kattilassa vettä ja laita lasinen kulho kattilan päälle.
Murenna kaakaovoi ja karitevoi, jotta ne sulavat nopeammin.
Lisää ne kulhoon.
Kuumenna alhaisella lämmöllä, kuuma höyry sulattaa ainekset. Sekoita tasaisesti.
Lisää juokseva jojobaöljy ja sekoita.
Kun seos on juoksevaa, nosta kattila levyltä ja lisää joukkoon eteeriset öljyt ja vaniljan siemenet. Kaada muotteihin kokoajan massaa sekoittaen ja koriste haluamallasi tavalla, esimerkiksi appelsiinin kuorella.
Koristeluun käyvät myös muun muassa kuivatut ruusun terälehdet tai kuivatut pavut.
Massan kovettumista voit nopeuttaa laittamalla massalla täytetyt muotit vähäksi aikaa esimerkiksi pakastimeen tai jääkaappiin.
Säilytä palat viileässä.

HUOM!

Juokseva massa on erittäin kuumaa, varo ettet polta itseäsi!
Älä anna massan kiehua.
Ole varovainen myös massaa kuumentaessa, sillä kattilasta tuleva vesihöyry voi aiheuttaa palovammoja.

VINKKEJÄ VALMISTUKSEEN

Voit värjätä massaa erilaisilla väriaineilla mutta muista, että ne voivat värjätä vaatteet tai lakanat.
Muotteina voit käyttää esimerkiksi isoja jääpalamuotteja, lasten hiekkamuotteja, petrimaljoja tai muita silikonisia muotteja. Muista kuitenkin pestä ja kuivata muotit hyvin. Muista myös öljytä muotit ennen käyttöä (varsinkin hiekkamuotit). Muuten kovettunutta massaa voi olla vaikea saada irti. Esimerkiksi tavallinen rypsiöljy tai oliiviöljy käy hyvin. Älä kuitenkaan käytä maustettuja öljyjä. Valkosipulilla maustettu oliiviöljy voi jättää massaan hajua.
Koristeluun voit käyttää melkein mitä tahansa kuivattuja aineksia, esimerkiksi tähtianiksia, neilikoita, kukkien kuivattuja terälehtiä jne.
Voit valmistaa vartalovoin tai hierontapalan myös pelkästään kaakaovoista, tällöin saat luonnollisen kaakaovoilta tuoksuvan tuotteen. Voit käyttää myös mangovoita, manteli- tai aprikoosisiemenöljyä, E-vitamiiniöljyä, avokadoöljyä jne. Muista kuitenkin pitää kiinteän voin määrä suurempana, sillä tällöin massa myös kovettuu.

Minun paloistani tuli aika rasvaisia ja ne sulavat nopeasti käsien välissä. Jos haluat "vähärasvaisemman" version, vähennä kaakaovoin määrää. Voit myös jättää pois vaniljan siemenet, jos et halua niitä ihollesi. Näissä minun paloissani vaniljan siemenet upposivat heti muottien pohjalle, vaikka kuinka yritin sekoitella massaa. Toisaalta ei haittaa, mutta paloja käyttäessä siemeniä on taatusti jokapaikassa, sillä kaikki pakkautui yhteen könttiin pohjalle. Ensi kerralla olen viisaampi! Mutta loppujenlopuksi näistä tuli aika ihanat!

Työvoitto

2009-11-01T20:37:00.003+02:00

Pitelen näpeissäni lämpöistä, juuri printattua 74 sivuista lopputyötäni. Riemuani ei voi sanoin kuvailla. Kuukausien uurastus ja hammasten kiristely on ohi. Tämä tietää siis vain sitä, että nyt voin vielä enemmän puuhastella käsitöiden parissa! Olo on jotenkin niin vapautunut ja kevyt! :)

Messu-ostokset ja huopaheijastimia

2009-10-31T15:56:00.007+02:00

Tänään piipahdin Kätevä & Tekevä messuilla Lahti Hallissa. Kylmä ja liukas sää ei vaan tehnyt pyöräilymatkasta messuille kovin miellyttävää, vaikka matka ei edes ollut pitkä. Olisi ollut myös fiksumpaa, ostaa messulippu etukäteen, sillä viimaisessa säässä jonottaminen alkoi jo kiukuttaa. Messut olivat sinänsä ihan mukavat, kyllähän siellä ajan sai kulumaan, mutta mitään uusia materiaaleja tai tekniikoita en bongannut. Samat "vanhat" teemat, kuten kierrätysmateriaalien hyödyntäminen olivat esillä monessa myyntipöydässä. Lisäksi esillä olivat lasityöt (sekä tiffany- että sulatuslasi), huovutus ja huovuttaminen, paperiaskartelu ja kaikista suurimpana, ommelten tehdyt käsityöt (vaatteet, laukut, jne.). Käsityömaailma ei varmaan ole vielä ihan kypsä "uutuuksille".

Mutta kyllähän messuilta jotain sentään mukaan tarttui. Nappasin mukaani hieman villahuopaa, heijastinkalvoa ja korutarvikkeita.

Ja eihän siitä mennyt kauakaan, kun keittiön pöydän ääressä piti jo jotain messuostoksista näprätä. Olen vähän huono käyttämään heijastimia, joten askartelin tällaiset rintaneulat (messuinspiraatio :D). Materiaaleina siis villahuopa ja heijastinkalvo. Kettu-figuurista tuli rintaneula ja haamusta (Halloweenin kunniaksi!) normaali heijastin. Eikun heijastimet heilumaan! Tykästyin näihin kovasti, varsinkin kun niiden väritys sopii täydellisesti uuteen hartiahuiviini, joka on jo puikoilla kovaa vauhtia valmistumassa!

Postitäti toi kotikosmetiikan tarvikkeet!

2009-10-29T10:14:00.004+02:00

Kyllä posti on sitten kiva! Tänään posti nimittäin toi nämä:

Ne ovat siis tarvikkeita vartaloivoin ja hierontapalojen valmistukseen. Jei! Tarvikkeet tilasin sunnuntaina Pienestä tuoksukaupasta ja pääsenkin nyt viikonloppuna kokeilemaan vartalovoin valmistusta. Eniten paketissa minua kiinnostivat nuo eteeriset öljyt. Kanelinlehti tuoksuu aika voimakkaalle, ehkä hieman jouluiselle, mutta ei kuitenkaan liikaa. Varsinkin kun siihen yhdistää tuon appelsiinin. Yhdistelmä on yllättävän raikas ja mausteinen. Myös ehkä vanilja sopisi täydentämään tätä yhdistelmää.

Seuraavaksi lähden etsimään purkkeja ja purnukoita, joihin massa laitetaan kovettumaan. Itse valmistustapahan on melko simppeli. Viikonlopusta voi tullakin melko kiireinen käsityöviikonloppu, sillä suunnitelmissa on myös messut. En malta odottaa niitäkään! Niistäkin sitten lisää viikonloppuna :)

Sademetsä tuli makuuhuoneeseen

2009-10-28T09:57:00.012+02:00

Tänään oli ilokseni hieman valoisampi päivä, verrattuna viikonloppuun ja viikon alkupäiviin. Sain siis kuvattua viimeikin muutaman ompelutyön.

Remontoimme asuntomme makuuhuoneen noin vuosi sitten. Siitä asti seinät ovat olleet valkoiset ja paljaat. Taulut ovat jostain syystä aina löytäneet paikkansa muiden huoneiden seiniltä. Valkoiset seinät alkoivat pikkuhiljaa kaatua päälle ja jotain silmää miellyttävää oli keksittävä. Otin käyttöön 60-70 -luvuilta tutun seinävaatteen. Jotkut saattavat vielä muistaa, kuinka tuolloin sisutuksessa oli muotia ripustaa värikkäitä kankaita seinille, usein juuri taulujen tilalle.

Löysin omaa silmääni miellyttävän kankaan Marimekon mallistosta. Sen on suunnitellut Anu Luhtanen ja painokuosin nimi on Takaisin sademetsään. Kuosi on hyvin värikäs, toiset voisivat sanoa sen sopivat paremmin lastenhuoneeseen.. Mutta minä pidän pääni ja väitän, että se on juuri sopiva makuuhuoneeseemme. :) Huone ei tunnu värien sekamelskalta, koska valkoiset verhot ja seinät rauhoittavat hyvin värikylläistä seinävaatetta.

Seinävaatteen koko on noin 137 x 195 cm, joten se on aika kookas. Sen ompelu ei ollut vaikeaa, täytyy vain olla tarkkana nauhakujien ja käänteiden mittojen ja ompelun kanssa. Ompelin kankaan yläreunaan leveän kujan, johon pujotettiin verhotanko. Tanko kiinnitettiin sitten seinään porattujen kannakkeiden varaan. Näin voidaan ainakin varmistaa se, että kangas ei putoa niskaan. Näin se myös saadaan hieman irti seinästä, jolloin se saa riippua vapaasti. Kankaan alareunaan ompelin myös pienen kujan, jonka sisälle voi pujottaa tarpeentullen lyijynauhan, joka auttaa oikaisemaan pieniä laskoksia ja ryppyjä, jotka helposti syntyvät isoa kangasta ommeltaessa. Kankaan molemmissa reunoissa on hulpiot, jotka taitoin ja silitin kankaan nurjalle puolelle. Tämä on mielestäni kauniimpaa kuin saumojen ompelu. Koska kangas on niin värikäs, siihen on vaikea valita täydellisesti sopivaa lankaa, joten tikin jälki jää aina jostain kohti näkyviin. Silitetyt reunat ovat pitäneet pintansa hyvin.

Ompelin seinävaatteen kaveriksi muutaman koristetyynyn samasta kankaasta. Jaksoin jopa olla niin ahkera, että tein tyynyihin kolmet napinlävet, jotta tarpeentulleen tyynyliinat voi pestä. Suunnittelin tyynyt myös niin, että kuvio jatkuu myös tyynyn toisella puolella. Koska kuvio on niin iso, tyynyt voivat näyttää helposti kummallisilta jos kuvio ei jatku tai anna illuusiota jatkuvuudesta tyynyn toisella puolella.

Sellaista sisustusta tällä kertaa :)

Aurinkoisia karneoleja

2009-10-26T16:04:00.008+02:00

Harmaa ja sateinen sää sai minut tekemään jotakin aurinkoista ja värikästä. Fasettihiotuista pisaranmuotoisista karneoleista ja pyöreistä karneoleista tein iltapäivän aikana värikkään rannekorun. Ketju on hopeaa, lukko ilmeisesti hopeoitua, täytyy vaihtaa se hieman kauniimpaan, kunhan sellainen eteen sattuu. Näitä karneoleja hillosin jo pitkän aikaa, onneksi inspis niiden käyttöön tuli kauppareissun aikana. Rannekorusta tuli aika kookas, mutta mikäpäs sen ihanampaa! Korut saavatkin mielestäni näkyä.

Kuva on surkea, harmaa ja pimeä päivä ei ole valokuvaajan unelma.. Täytyy ottaa uudet kuvat, kunhan aurinko seuraavan kerran paistaa (toivottavasti pian!). Varastossa on paljon töitä, jotka pitäisi kuvata, mutta keinovalossa kuvatessa kuvan laatu ei ole paras mahdollinen. Värit vääristyvät paljon ja niinkuin tässäkin tapauksessa, rannekorun kauneus ei pääse oikeuksiinsa. (Fasettihiotut kivet ovat vaan niin kauniita!)

PS. Ensi viikonloppu onkin sitten jännä, silloin nimittäin ajattelin valmistaa kotitekoista vartalovoita (body butter, kiinteässä muodossa). Toivottavasti ainekset saapuvat pian! Niistäkin lisää hieman myöhemmin.. Kommentteja, vinkkejä ja ohjeita vartalovoin, saippuoiden ym. tuotteiden kotitekoisesta valmistuksesta otetaan vastaan :)

Simpukkakorvikset ja käyttämätön kaulanauha

2009-10-20T21:48:00.005+03:00

Pitkään laatikossa pyörineet korvakorupohjat saivat kaverikseen pyöreät simpukat (tai simpukankuoret). Vai miksi noita pyörylöitä tulisi edes kutsua? Ihan käyttökelpoiset korvikset sain aikaan, väri ainakin miellyttää. Ja ne helisevät mukavasti...

Samaa ei voi sanoa tästä kaulanauhasta. Tämä on jäänyt käyttämättä, vaikka värit ovat mitä ihanimmat. Koru tuntuu vain niin massiiviselta kaulassa. Auttaisiko lyhentäminen? Makeanveden helmien lisäksi siinä on vuorikristallia pieninä siruina. Lukko on hamstrattu ystävältä, kuten nuo simpukkakorvisten korupohjat, kiitos niistä!

Luettua: Howard Smith ja Kotiverstas

2009-10-20T14:35:00.016+03:00

Syksyn tullen on mukava jälleen tutustua kirjahyllyssä lojuviin kirjoihin. Alkuviikosta avasin uudelleen taiteilja Howard Smithistä kertovan teoksen ja tuunaaja Danielle Proudin kokoaman Kotiverstas -teoksen.

Howard Smithistä kertova teos on jo vuoden vanha. Olen silmäillyt kirjaa useita kertoja ja lukenut pieniä pätkiä Smithin elämäntarinasta. Tässä se hieman tiivistettynä:

Smith syntyi vuonna 1928 New Jerseyssä, Yhdysvalloissa. Parikymppisenä hän liittyi armeijaan ja komennukset veivät häntä eri puolille maailmaa, kuten Japaniin, Koreaan ja Saksan Liittotasavaltaan. Armeijasta kotiutuessaan Smith aloittaa taideopinnot Pennsylvanian taideakatemiassa. Taideopinnot tuovat hänet Suomeen vuonna 1962 ja vuotta myöhemmin hän muuttaa Helsinkiin. Suomessa ollessaan hän pitää useita taidenäyttelyjä ja viettää boheemia taide-elämää. Hän tapaa ja ystävystyy monien suomalaisten taiteilijoiden, kuten Kaj Franckin, Armi Ratian, Maija Isolan ja Vuokko Nurmesniemen kanssa. Hän avioituu ja saa kaksi lasta. Vuonna 1974 hän kokee avioeron ja muuttaa pian takaisin Yhdysvaltoihin. Yhdysvalloissa ollesaan hän jatkaa suunnittelutyötään. Vuonna 1985 Smith muuttaa takaisin Suomeen ja 1991 hän avioituu pitkäaikaisen avustajansa kanssa.

Taiteilijana Smith on hämmästyttävän monipuolinen. Hänen repertuaariinsa kuuluvat muun muassa veistokset ja kollaasit (mm. metallista), tekstiilit, paperiteokset, grafiikka, keramiikka ja maalaukset. Muotoilijana hänet tunnetaan Vallilan Silkkitehdas Oy:n painokuosien ja Arabian keramiikkamallistojen omaperäisenä luojana. Suuria julkisia teoksia ovat mm. Vekarajärven varuskunnan seinämaalaukset ja Riihimäen uimahallin reliefit.

Monet muistavat Smithin muun muassa näistä painokuvioista.

Kukkatarha, Vallilan Silkkitehdas 1968

Laulujoutsen, Vallilan Silkkitehdas 1979

Makeba, Vallilan Silkkitehdas 1968 (alkuperäinen väri oli beige) Saman vuonna hän suunniteli Vallilalle myös kuosin Texas.

Arabialle Smith suunnitteli myös nämä suloiset linnut. Sininen on nimeltään Timo ja musta Lisa, lisäksi Parveen kuuluu vielä Kaisa. Eivätkö ne olekin aika sympaattisia? Arabialle Smith suunniteli Parven lisäksi myös useita keraamisia taide- ja käyttöesineitä.

Danielle Proudin kirja Kotiverstas oli ihan mukavaa luettavaa. Monet Proudin esittelemistä ideoista ovat hieman hullukurisia, joita en itse välttämättä lähtisi toteuttamaan (kuten esimerkiksi yläkertaan johtavien portaiden päällystys peililasilla?!) Kirja toimii lähinnä inspiraation lähteenä. Kirjasta saa hyviä materiaalivinkkejä sekä tekniikkaopastusta. Kirjan kieli helppolukuista ja huumoripitoista. Ehkä Proud halusi kirjallaan osoittaa, että askarteleminen, nikkarointi ja tuunaaminen eivät ole niin kuolemanvakavia asioita, vaan väliin mahtuu hieman huumoriakin.. Jälki ei välttämättä ole aina niin tyylikästä, mutta tärkeintä on tekemisen ilo.

Howard Smithistä kertova kirja on todellakin tutustumisen arvoinen, sen ihmisläheinen kerronta ja upeat kuvat (osa Smithin omasta arkistosta) sitovat kirjan upeaksi kokonaisuudeksi. Proudin kirja sisältää niin ikään upeita, hieman retrohtavia kuvia, jotka toimivat hyvänä silmänruokana uutta käsityöprojektia etsiessä ja hahmotellessa.

Tämän viikon luetut kirjat:
Danielle Proud, Kotiverstas. WSOY, 2007 (221 sivua)
Jussi Suomala, Howard Smith. Like Kustannus Oy, 2008 (231 sivua)

Rouva Singer

2009-10-16T18:39:00.009+03:00

Pitkästä aikaa pääsen taas blogini pariin. Edellisestä kerrasta onkin hieman aikaa, ja myönnettäköön, tunnen hieman syyllisyyttä siitä. Elämässä on vaan asioita, jotka ovat viimeaikoina vieneet liian paljon aikaani. Onneksi syksyn tullen asia on korjaantunut. Käsitöiden teko ei kesän aikana hidastunut, ne eivät vaan ole päässeet tänne asti. Lähiviikkoina tulen kyllä esittelemään nekin.

Mutta nyt haluan esitellä uuden tuttavuuteni. Nimittäin Rouva Singerin. Rouva oli viidentoista euron kirppislöytö kierrätyskeskuksesta. Se muutti uuteen kotiin noin kuukausi sitten. Ikää hänellä on 79 vuotta. Rouva on hieman hiljainen ja ujo, mutta lähiviikkoina tulen kyllä tekemään hänen kanssaan lähempää tuttavuutta. Josko hänet saisi vaikka kehräämään.. Lisää ystävyyden muodostumisesta myöhemmin.

Riviin järjesty!

2009-05-09T18:37:00.009+03:00

Sadepäivinä on mukava puuhastella. Tämä projekti on ollut minulla vireillä jo vähän aikaa ja tänään sain sen viimeinkin päätökseen. Jipii!

Minulla on monen muun koruharrastajan tapaan ongelma; nimittäin korujen ja kaiken muun rihkaman säilytys. Tiedän, että hopeiset korut pitäisi säilyttää vaikkapa minigrip-pusseissa, sillä hopeiset osat tummuvat. No, minä en raaski. Haluan pitää korujani näytillä ja katsella sekä hypistellä niitä. Ja jos koruni tummuvat aikojen kuluessa, minulla on varmasti silloin monen monta uutta korua tummuneiden tilalle.. :) Ratkaisin siis korujeni säilytysongelman näillä korutauluilla.

Tein nämä korutaulut ihan tavallisista taulujen kehyksistä. Poistin vain lasin ja laitoin tilalle hieman pehmusteita (esim. vaahtomuovikalvo käy hyvin). Valitsin arkistoistani mieluisen kankaan ja päällystin taulun sillä. Lopuksi länttäsin taustapahvin kehyksiin kiinni ja kiristin kankaan kireälle, jotta se ei alkaisi roikkua korujen painosta. Ja voilá, taulu on valmis! Korujen kiinnitykseen käytin tavallisia nuppineuloja. Tauluja on helppo tehdä sitä mukaa kun korutkin lisääntyvät ja kankaat voi vaihtaa aina sisustukseen sopiviksi. Kaikki koruni eivät tietenkään näihin tauluihin mahtuneet, mutta osa kuitenkin. Loppujen aarteiden sijoituspaikka lautasilla ja kulhoilla eri puolella huushollia :)

Järjestin korut niin, että laitoin pienempään tauluun korvakorut ja rannerenkaat, suurempaan kaulakorut. Taulut toimivat myös kivoina sisustuselementteinä, ja nyt yhdellä silmäyksellä voin valita korut asuun ja päivään sopiviksi!

Maatuskat

2009-05-08T17:50:00.003+03:00

Näitä lisää!! Ihastuin totaalisesti näihin pikkusiin maatuskoihin. Pirteä keltainen väri houkutti tekemään niistä korvikset. Näistä olisi syntynyt vaikka mitä, mutta jääköön ideat hautumaan vähäksi aikaa, sillä näitä tulen hamstraamaan varmasti vielä enemmänkin.. Ainakin jokaisessa mahdollisessa värissä! :) Hyvää viikonloppua ja aurinkoista kevättä!

Jämähelmet

2009-05-07T15:11:00.004+03:00

Jämähelmet ovat ärsyttäviä. Ne pyörivät laatikon pohjalla ja odottavat käyttöä. Niitä on usein liian vähän suurempaa työtä varten ja jäävät siksi käyttämättä. Tai sitten ne ovat väärän värisiä, muotoisia tai kokoisia.. tai ne eivät muuten vain miellytä. Itselläni on useita jämähelmipusseja, joista kaksi sain tänään tyhjennettyä (no, ainakin melkein.. ) Sain aikaan niistä korvikset ja paksun ranneketjun. En ole mikään siemenhelmifani, mutta nuo metallinhohtoiset siemenhelmet miellyttivät värisilmääni ja sopivat hyvin yhteen fasettihiottujen tsekkiläisten lasihelmien kanssa. Lisänä vielä swarovskeja.

C-vitamiinipommi makeassa muodossa

2009-05-04T13:09:00.008+03:00

Karkkihammasta alkoi kolottaa sunnuntaina kesken siivoilun. Mitään hyvää ei kaapista löytynyt, joten päätin tekaista pikaisen marjapiirakan iltapäiväkahvin seuraksi. Tämä ohje on helppo ja onnistuu takuulla. Parhaiten tähän käyvät pakastemarjat, itse käytin kirpeitä tyrnejä ja makeita vadelmia. Jos tyrnien kirpeä ja hapan maku pelottaa, kannattaa piiraan päälle ripotella hieman sokeria ennen paistoa.

OHJE

2 kananmunaa
2 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
3,5 dl jauhoja
1,5 tl leivinjauhetta
oman mielen mukaan kardemummaa
1,5 dl maitoa (jos haluat laktoosittoman, käytä vaikka mansikkamehua!)
150 g sulatettua margariinia (hyvää tulee vähemmälläkin määrällä)
4-6 dl marjoja tai omenaviipaleita

Vatkaa munat, sokeri ja vaniljasokeri kuohkeaksi vaahdoksi.
Sekoita leivinjauhe jauhoihin ja yhdistä munavaahtoon.
Lisää vähitelleen maito ja sulatettu margariini varovasti käännellen.
Voit lisätä taikinaan oman mielesi mukaan mausteita, esimerkiksi kardemummaa.
Kaada taikina voideltuun 27 cm halkaisijaltaan olevaan vuokaan ja ripottele marjat päälle.
Paista 200 asteessa puolisen tuntia.
Kokeile tikulla piirakan kypsyyttä.
Tarjoile vaikka kermavaahdon tai vaniljakastikkeen kanssa.

Pronssin hohtoa

2009-04-19T19:24:00.006+03:00

Edellisestä postauksesta ei kulunut kauaa, kun sormet jo syyhysivät takaisin helmien pariin. Tykästyin pääsiäislomalla tekemääni lilaan ametisti- ja lasihelmikoruun, joten käytin sitä mallina uutta tehdessä. Tällä kertaa käytin korusettiini pronssinvärisiä tsekkiläisiä fasettihiottuja lasihelmiä sekä ruskeita makeanvedenhelmiä. Ja tietysti puput rekvisiitaksi! Ja nyt on edessä se suurin urakka; jälkien siivoaminen sekä helmien ja tarvikkeiden laittaminen takaisin pakoilleen... Siinä en ole kovin hyvä.

Hempeä kaulanauha savukvartsista

2009-04-19T16:16:00.005+03:00

Viikonlopun tuulinen, mutta aurinkoinen sää houkutti ulkoilemaan. Lauantaina poljin muutaman kilometrin pyörällä vastatuuleen kaupunkiin, ja kirosin matkalla kun pipo jäi kotiin. Tämän lisäksi silmiä kirvelsi ilmassa pyörinyt hiekkapöly. Silmät ja korvat punaisina taapersin kuitenkin Sinooperin helmimarkkinoille. Aluksi en ajatellut ostavani mitään, mutta nuo Cloissonnehelmet tuntuivat houkuttavan minua hipelöimään. Hintakaan ei ollut huono, kun ne sai kahdenkymmenen prosentin alennuksella.

Sunnuntaina pääsin vasta askartelemaan niistä tätä helminauhaa. Inspis tähän iski, uskokaa tai älkää, sauvakävelylenkillä (!). Lisänä nauhassa on savukvartsia ja makeanvedenhelmiä. Ja tietysti nuo söpöt puput kuvausrekvisiittana.

Inspis hukassa

2009-04-17T17:37:00.003+03:00

Ostin näitä karneoleja vähän aikaa sitten; pisaran muotoisia ja pyöreitä. Pyöreät varsinkin ovat erittäin kauniita. Olen näitä aikani pyöritellyt näpeissäni, mutta mitään järkevää niistä ei tunnu syntyvän. Olen niistä jotain jo aloittanutkin kerran, ja hetkeä myöhemmin purin yritelmän. Mikä auttaisi sytyttämään inspiraation?

Purkaa vai eikö purkaa?

2009-04-14T19:18:00.004+03:00

Tämä helminauha on ollut varsinainen murheenkryyni. Makeanvedenhelmet ovat väriltään aivan ihanat, ei siinä mitään.. Mutta. Ensin en meinannut löytää sopivan paksuista helmisilkkiä nauhan sitomiseen. Aloitin sitomisen liian ohuella silkillä kunnes turhauduin tekemään solmuja solmujen perään. Onneksi ystävälläni Annalla oli sopivan pakuista ja väristä helmisilkkiä. Ostin sitä siis häneltä. Purin entisen alun ja pakkasin helmet ja silkit mukaan pääsiäislomalle.

Aikani asiaa hauduttuani aloitin nauhan sitomisen uudelleen. Alku meni hyvin, kunnes silkkiin tuli solmu, aivan neulan viereen. Argh. Sain onneksi selvitettyä sen ja jatkoin taas. Sitominen sujui joutuisasti enkä olisi malttanut lopettaa, mutta sitten sain taas silkin sotkuun ja kuinkans ollakaan, neulan juuressa nökötti taas yksi solmu. Muutenkin jo lyhytpinnaisen ihmisen luonne ei kestänyt ja yritin hammasta purren selvittää solmua, mutta siinä se istui. Tiukasti. Ja minua lievästi sanoen kiukutti. Ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin katkaista lanka ja pujottaa se uudelleen neulan silmään. Ei ollut muuten sekään mikään helppo tehtävä! Ja ai että kiukutti. Solmin helminauhaa vielä hetkisen, mutta enää se ei tuntunut samalta. Temppuilu katkenneen silkin kanssa turhautti. Pakkasin nauhan alun ja silkin tiiviisti minigrippussiin ja työnsin sen pinon alimmaiseksi tarvikelokerikkooni.

Ja nyt loman jälkeen sitten iski katumus. En olekaan tyytyväinen työni jälkeen ja kaikki ne solmut ja sotkut ärsyttävät edelleen. Enkä ole varma noiden cloissonne helmienkään sopivuudesta nauhaan. Aluksi ne näyttivät aivan ihanilta, mutta nyt. Äh. Turhaduttavaa. Mitä tehdä? Purkaa vai eikö purkaa? Jospa kolmas kerta toden sanoisi?

Prinsessoille ametisteja

2009-04-14T19:08:00.004+03:00

Pääsiäisen aikana syntyi varsinainen prinsessakoru. Tähän riipusmalliseen koruun käytin pieniä ametisteja ja fasettihiottuja tsekkiläisiä lasihelmiä. Aikas söpö, vai mitä?

Pääsiäinen meni muuten ihan rauhallisesti käsityölehtiä selaillen. Uusia inspiraatioita syntyi ja niitä alan pikkuhiljaa toteuttelemaan. Haaveena olisi sisustaa kotia uudelleen kesää ja kevättä kohti. Uusia värejä, materiaaleja ja kuoseja.. Arabian uusi Runo astiasto on muuten aivan ihana; kauniit kuviot ja värit. Katselkaas tarkemmin, jos satutte kohdalle :)

Oottekos nähneet näitä söpöläisiä?

2009-04-06T19:46:00.012+03:00

Nämä ihanaiset puput ostin jo hyvän aikaa sitten. Huomasin ne jo syksyllä töihin tulleesta Iittalan b-to-b asiakaslehdestä. Jo ensivilkaisulla ihastuin niihin, olivat ne niin suloisia! Puput ovat Arabian tuotantoa ja Heljä Liukko-Sundströmin käsialaa. Pupusettiin kuuluu näiden kahden lisäksi vielä hieman kookkaampi äitijänis. Kuvassani on siis tyttöpupu, jonka tunnistaa pystyistä korvista ja hieman pienemmästä koosta. Poikapupulla onkin sitten korvat lurpallaan, mutta se on tyttöpupua hieman suurempi. Lisätietoa näistä söpöläisistä saat Arabian nettisivuilta, kohdasta Heljä-valikoima.

Huostaanotettu ompelukone ja muita vinkkejä

2009-04-04T16:26:00.014+03:00

Tänään ikävän räntäsateen kunniaksi tekaisin piristävän kirjastokassin. Kassi on valmistettu tukevasta mustasta puuvillaisesta kankaasta ja taskuna komeilee Marilyn, kukapas muu. :)

Ompelukoneeni ei ole aivan tuoreimmasta päästä, mutta mitäpä sillä on väliä, kunhan vain toimii. Koneeni on itseasiassa pelastettu roskalavalta, joten sen takia se on saanut lempinimen huostaanotettu ompelukone. Kone on aivan toimiva ja sen mukana tuli tukeva muovinen kuljetuslaatikkokin. Koneen mukana tuli myös kaikki siihen liityvät tykötarpeet, kuten puolat ja erilaiset paininjalat, puhdistusvälineet ja ohjekirja; aivan kuin olisin ostanut koneen kaupasta. Merkki on Eva ja siinä on metallirunko, joten se on vahva kuin mikä. Suorempaa tikkiäkin saa etsiä! Hassua, että joku piti konetta niin arvottomana, että heitti sen roskalavalle, sillä minulle se on kuin aarre..

Meillä asustaa myös toinen huostaanotettu ompelukone. Sillä on samanlainen tarina, mutta sen sijaisperheenä toimii äitini. Hänellä on yhteensä neljä ompelukonetta, kaksi tavallista ja yksi vanhanaikainen poljettava singer ja yksi saumuri.. Mitähän hän mahtaa niillä kaikilla tehdä, sillä käsiä on vain kaksi... :O

Ompeleminen ei ole vaikeaa ja haluan rohkaista kaikki blogini lukijoita surruttelemaan koneillaan surutta. Haluan jakaa teidän kanssanne nyt muutaman ompeluvinkin, jotka ainakin itse koen hyödyllisiksi ja käytännöllisiksi.

Järjestys on kaiken a & o. Käytän itse kahta neulatyynyä: toinen on tarkoitettu pelkästään nuppineuloille ja toinen silmäneuloille. Nuppineulatyynyn sisälle kannattaa laittaa hiuksia. Niin, hiuksia. Hiukset pitävät neulat paljon paremmin paikollaan kuin tavallinen vanu. Tämän tiesi jo vanha kansa, sillä ennen vanhaan ompeliattarien neulatyynyt olivat täytetty hiuksilla, sillä mitään vanuja tai magneettisia neulatyynyjä ei ollut! Hiukset kannattaa sulloa mahdollismman tiukkaan ja ommella niille oma pussi varsinaisen nuppineulatyynyn sisälle. Näin voit käyttää hiustyynyä aina uudelleen ja uudelleen vaikka neulatyynyn päällinen rispaantuisikin. Usko minua, kun kokeilet tällaista hiustyynyä, paluuta entiseen nuppineulatyynyyn ei ole!
Minulla on käytössä myös noita punakorkkisia läpinäkyviä putkiloita. Oikeasti ne ovat sairaaloissa ja ravintoloiden keittiössä käytettäviä hygieniatestereitä. Kun testit ovat otettu, pese ja keitä putkilot ja käytä ne haluamallasi tavalla. Minä sullon niihin nappeja ja ompelukoneen puolia. Helmien säilytykseen ne ovat myös oiva keino.
Muoviset, lokeroilla varustetut säilytysrasiat ovat aivan ihania. Niihin saa sullottua aivan hillittömästi tavaraa ja kaikki pienimmätkin tarvikkeet pysyvät järjestyksessä.

Ompelukoneeni poljin tahtoo olla minun jalalleni vähän liian korkea. Jalka puutuu varsinkin paljon ommeltaessa ja se on usein epämukavassa asennossa. Keksin siihen ratkaisun tällaisesta lokerosta. Poljin laitetaan tuohon lokeroon, jolloin se on samalla tasolla jalan kanssa, eikä jalkaa tarviste pakottaa epämukavaan asentoon. Johdolle täytyy olla myös oma kolo. Monet käyttävät kirjoja apuna korottamaan jalkaa polkimen tasolle, mutta tämä on mielestäni toimivampi ratkaisu :) Lokerikko on tehty lastulevyn palasista ja sen alapuolella on huopatassut, jotta se ei naarmuttaisi lattiaa.

Kun lopetat ompelun, laita kangastilkku ompelukoneen ja paininjalan väliin ja pyöritä käsipyörästä vähän, että saat neulan kärjen tilkkuun kiinni. Näin neula pysyy terävänä eikä väänny säilytyksen aikana.

Ja lopuksi, niin tylsältä kuin se saattaa kuulostaa, siivoa jäljet! Pistä kaikki takaisin pakoilleen, aivan kuten ne olivatkin ennenkuin aloitit ompelun. Näin seuraavan ompeluprojektin aloittaminen ei tuota tuskaa, kun kaikki tarvikkeet löytyvät tutuilta paikoiltaan ja siistissä järjestyksessä. :)

Jos joku sattui blogiani lukemaan, kommentoikaa kiitos! Seuraavalla kerralla voin antaa ohjeita vaikka napinläpien teossa ;)

Ruusukvartsinen pyörylä ja kävelysauvat

2009-03-29T16:46:00.007+03:00

Ihastuin kovin annan köyhän naisen kalevala koruun, että oli pakko väkertää itselle myös jotain saman tapaista. Tämä ruusukvartsinen pyörylä on tuore ostos, lisäsin siihen yhden makenveden helmen ja kukan. Ja tietysti pujotettuna hopeaketjuun. Lenkki on aika suuri, täytynee vaihtaa se sirompaan seuraavalla kerralla kun niitä on tarjolla :)

Viikonloppuna järjestettiin täällä Lahdessa Terve Elämä "hyvinvointi" messut. Messujen anti jäi aika laihaksi, mutta jotain oli sentään ostettava.. Ja hah, en olisi ikinä uskonut, mutta mukaan tarttui kävelysauvat. Muutenkin lenkille lähtö on viimeaikoina vähän kangerrellut ja nyt sinne pitäisi vääntäytyä sauvojen kanssa! Saas nähdä miten käy. Investointi ei rahallisesti ollut mitenkään suuri, 5 euroa Excellin sauvoista ei mielestäni ollut edes paljon..

Makeanvedenhelmiä...

2009-03-28T16:23:00.005+02:00

Tässä lauantai-iltapäivän tuloksia: lilahtavat korvakorut makeanvedenhelmistä ja vuorikristallista sekä ruskea rannekoru samoin makeanvedenhelmistä ja muutamista lasihelmistä. Ruskea ei erityisesti ole lempivärini, mutta eiköhän korua tule siitäkin huolimatta pidettyä, sillä se on kivan muhkea :) Ja mitä muhkeampi, sen parempi. Riippuvista korvakoruista tuli yllättäen aika painavat, mutta mitäpä nainen ei tekisi näyttääkseen hyvältä... Korvikset saivat yllättäen ylistystä myös avokiltani! :O Lieneeköhän se merkki siitä, että hänkin alkaa pikkuhiljaa ymmärtämään helmeilyn hulluutta.

Keväinen helminauha

2009-03-24T17:00:00.004+02:00

Kevät sai vähän takapakkia ainakin täällä päin Suomea, kun sakea lumipyry yllätti maanantaina hyvin aurinkoisen ja keväisen viikonlopun jälkeen. Minua lumentulo ei nyt niin haitannut, sillä voihan sen kevään aloittaa muullakin tavalla, kuten värikkäillä koruilla :) Tein tämän helminauhan sairaslomapäivänäni, kun flunssa oli pakottanut minut jäämään kotiin. Yhdistelin siihen eri kokoisia ja muotoisia makeanveden helmiä. Kirkkaan keltaiset ja pinkit ovat jälleen kerran ystäväni varastoista. Joitain voi ehkä helmien erimuotoisuus ja -kokoisuus haitata, mutta minusta helminauhasta tuli ihan mukava, keväinen piriste.

Viikonlopun satoa

2009-02-22T18:50:00.001+02:00

Viikonloppu kului mukavasti helmien parissa, tuloksena kaksi helminauhaa. Ystävälläni on muhkeat helmivarastot ja pääsin tutkimaan niitä eräänä talvipäivänä. Hänen varastoistaan löytyi kaksi ihanaa punaista cloisonnehelmeä. Ne saivat parikseen viininpunaiset makeanvedenhelmet, sidottuna tietenkin helmisilkkiin ja lisänä hopeinen lukko. Korusta tuli mielestäni aika herkku :) Mustat lasihelmet saivat niinikään kaverikseen ystäväni kaksi luonnonkivihelmeä sekä rondellit. Musta lasihelminauha on äitini peruja 70-luvulta, joten se kaipasikin vähän piristystä.

Kiitoksia ystävälleni ja hänen varastoilleen :) Tulen vierailemaan uudelleenkin.

Kuvat ovat vähän heikkolaatuisia, täytyy odottaa seuraavaa aurinkoista päivää niin napsaisen uudet kuvat.

Keväiset tyynyt

2009-02-14T16:39:00.001+02:00

Aurinkoisten päivien kunniaksi ompelin sohvatyynyilleni uudet päälliset. Eurokankaasta löytyikin mukavan värikkäitä puuvillakankaita edulliseen hintaan.

Kahden euron kirppislöytö paisui 150 euron arvoiseksi antiikiksi

2009-02-13T20:01:00.001+02:00

Kävipä tuuri muutama viikko sitten tekemälläni kirpparikierroksella. Tarkoitus oli vakoilla kotimaista designlasituotantoa, mutta mukaan tarttui mysteerinen mitta-astia. Sen alkuperää sitten selviteltiin ja helsinkiläinen antiikkiliike antoi vastauksen:

"Mitta-astianne on Böömiläisen lasitehtaan Moserin tuotantoa oleva kuppi. 1850-luvulla Karlsbadiin (nyk. Karlovy Vary) perustettu yritys aloitti lasintuotannon 1893. Moserin maine oli melkoinen koko Euroopassa, ja se toimi 1900-luvun alkupuolella hovihankkijana mm. lukuisille kuningashuoneille. Esimerkiksi Englannin kuningas Edvard VII sekä hänen sisarentyttärensä, Espanjan kuningatar Viktoria Eugenie hankkivat lasinsa Moserilta. Kyseinen mittakuppi saattaa liittyä myös Karlsbadin kuuluisaan terveyskylpylätoimintaan, kun ajan seurapiirit tulivat kuumiin lähteisiin kylpemään. Kylpylöissä juotiin erilaisia terveysvesiä, jotka myös mitattiin vastaamaan lääkäreiden suosittelemia annoksia. Mittakuppi viittaa 1900-luvun alkuun, jolloin Moserin tehtailla alettiin valmistaa värillistä, leikattua lasia suurempia määriä. Kupin arvo on noin 150 euroa."

Että sellaista tällä kertaa :) Ja todellakin, maksoin esineestä 2 €.

Orkideat

2009-02-13T19:05:00.000+02:00

Uusin orkideatulokkaani työntää innokaasti nuppuja, joten jään innolla seuraamaan sen kehitystä. Se ehti jo kukkia kerran, mutta kukkimisinto ei näköjään jäänyt siihen. Ja mikäs sen parempi! Nyt uusia kukkia odotellessa tässä kuva yhdestä viime kesän kaunottaresta.

Koruttomuus

2009-02-13T16:14:00.003+02:00

Tämä ihanan simppeli riipus syntyi joskus vuosia sitten. Hyvin on palvellut ja palvelee edelleen. Kaikessa koruttomuudessaan siinä on jotain hyvin kaunista. Koru syntyi siis pujottelemalla foliohelmiä ohukaiseen satiininauhaan. Helmiä nauhassa yhteensä 8 kpl.

Metallia

2009-02-13T16:01:00.002+02:00

Nämä korut ovat aika tuoreita. Värit miellyttivät paljonkin, joten nuo korvakorut ovat olleet aika kovassa käytössäkin.

korviin ja kaulaan

Satakieli

2009-02-13T15:47:00.002+02:00

Tämä työ on ollut sisustusprojekteistani suuritöisin. Ihastuin kankaaseen oitis, tiesin mitä siitä halusin, mutta projektin suuruus pelotti. Onneksi pitkä sinnikkyys palkitsi ja tässä on tulos. Kangas on siis Marimekon Iso satakieli, kehystettynä mustalla ja kaksinkertaisella leveällä puuvillakankaalla. Verhon alareunassa kulkee kuja, jossa on lyijypaino, muuten verho mutkittelisi liikaa. Ja pariksi tein muutaman sohvatyynyn.

Itse verho

Ja yksi tarkempi kuva kankaan printistä

Talven lämmikkeeksi

2009-02-13T15:35:00.003+02:00

Kätevä käsityömessuilta tarttui mukaani jotakin niin ihanan pehmeää, lämmintä ja valkoista, nimittäin huopaa. Valkoinen ohut huopalevyni taittui pian ihanaiseksi huiviksi, johon lisäsin hieman metsänvihreää hahtuvaa. Kirjailin vihreiden hahtuvien päälle helmiä jääpisaroiksi. Huivi on niin lämmin, että sitä voi käyttää vain kunnon pakkasilla, muuten sen alle sulaa. Ja ai niin, nuo "reiät" huovutettiin sentin mittaisista huopalevyyn tekemistäni viilloista, en siis leikannut mitään pois! En missään nimessä! Köyhän naisen huopapitsiä.. Kaapissa odottaa vielä toinen samanmoinen huopalevy.. Mitähän siitä syntyy?